Ero sivun ”Talouskasvu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hartz (keskustelu | muokkaukset)
johdantoon vaikkapa Okunin laki
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
{{Lähteetön|Paljon lähteetöntä, joka ehkä poistettava?}}
{{Talous}}
'''Talouskasvu''' on [[talous|talouden]] tuottamien tavaroiden ja palvelujen tuotantomäärän lisääntymistä. Sitä mitataan tavallisesti reaalisen [[Bruttokansantuote|bruttokansantuotteen]] (BKT) prosenttimuutoksella. "Reaalinen" tarkoittaa todellista tuotannon arvon kasvua eli sitä, että hintojen nousun eli [[inflaatio]]n vaikutus on otettu huomioon.
 
Useiden teollisuusmaiden johtajat ovat ottaneet talouskasvun edistämisen keskeiseksi tavoitteekseen, sillä negatiivinen tai hidas talouskasvu aiheuttaa [[työttömyys|työttömyyttä]] ja sosiaalisia ongelmia, jotka voivat johtaa yhteiskunnalliseen epävakauteen ja valtaapitävien syrjäyttämiseen{{lähde}}. Sosiologian professori [[Harri Melin]]in mukaan [[kapitalismi]] talousjärjestelmänä päättyy kun talouskasvu loppuu.<ref>https://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/jutut/uutiset/1048-seminaarissa-pohdittiin-miten-marx-auttaa-ymmartamaan-nykykapitalismia</ref> Lievästä negatiivisen talouskasvun ajasta käytetään nimitystä [[taantuma]] ja pidemmästä ja syvemmästä nimitystä [[lama]].
 
Talouskasvuun liittyy [[Okunin laki]], jonka mukaan talouskasvu vähentää työttömyyttä. YleisestiPerinteisesti Okunin laki esitetäänon esitetty niin, että kolmen prosenttiyksikön talouskasvu alentaa työttömyysastetta yhdellä prosenttiyksiköllä. 2010-luvulla Suomessa ja monessa muussakin maassa vähempikin riitti, kun samalla tehtiin rakenteellisia uudistuksia.
 
Bruttokansantuotteen kasvaessa keskimäärin köyhimpienkin tulot ovat kasvaneet saman verran, vaikka teoriassa ne voisivat kasvaa myös enemmän tai vähemmän.<ref name=dk2002/><ref name=dkk2013/>
 
== Talouskasvun mittaaminen ==
Talouskasvua mitataan bruttokansantuotteen (BKT) positiivisella %-muutoksella vuodessa. Mikäli BKT:n muutos on negatiivinen, kyseessä on talouden supistuminen, talouden taantuma tai mahdollisesti jopa talouslama. Luotettavampi mittari kansantuotteella on kuitenkin asukasta (capita) kohti laskettu bruttokansantuote, BKT per capita, sillä se kuvaa keskimääräistä rahassa arvotettua taloudellista transaktiota henkeä kohden vuodessa.{{lähde}} Vastaavasti useimmiten maiden välisissä vertailuissa käytetään asukasta kohti lasketun BKT:n muutosta. Lähes poikkeuksetta BKT/capita-mittarit korjataan vielä [[Ostovoimapariteetti|ostovoimapariteetilla]] (PPP), jotta maiden väliset hintaerot tulisi huomioitua vertailuissa.
 
Koska talouskasvua mitataan BKT:n muutoksella, on sillä myös mittarina kaikki BKT:n hyvät ja huonot puolet. Talouskasvua käytetään usein hyvinvoinnin vertailuun, koska sen ajatellaan kuvaavan keskimääräisen elintason muutoksia. BKT per asukas on yksinään kuitenkin vajavainen hyvinvoinnin kuvaaja. Kuitenkin BKT:n ja muiden elintason mittareiden välinen korrelaatio on positiivinen ja voimakas. Korkea BKT/capita-taso (korkea bruttokansantuotteen taso asukasta kohden) korreloi positiivisesti muun muassa alhaisen lapsikuolleisuuden, korkean lukutaidon, koulutuksen tason ja korkean eliniän odotteen kanssa. Tiivistetysti voidaan sanoa, että korkea BKT:n taso liittyy myönteisesti muihin aineellisen elintason mittareihin kuten terveydenhuollon ja koulutuksen tasoon. Myös inhimillisen kehityksen indeksi HDI on kehitetty ottamaan huomioon edellä mainittuja tekijöitä, mutta sen käyttö on toiseksi vähäistä.
Rivi 15 ⟶ 17:
On kuitenkin syytä muistaa, että:
 
* BKT per capita (asukasta kohti) ei ota huomioon valtion [[tulonjako]]a eli tulojen jakautumista ihmisten kesken maan tai valtion sisällä. Periaatteessa on siis mahdollista, että yksi henkilö, muutama henkilö tai tietty ryhmä saa käyttöönsä kaikki BKT:n muodostumisessa syntyvät tuotannontekijätulot. Tutkimusten mukaan keskimäärin kuitenkin kasvu hyödyttää köyhiä siinä missä muitakin.
* BKT per capita ei sisällä talouskasvusta seuraavia negatiivisia [[ulkoisvaikutus|ulkoisvaikutuksia]] kuten päästöjä ja saasteita, joista käytetään nimitystä haitakkeet (vrt. hyödykkeet). Näin ollen BKT liioittelee talouskasvua. Toisaalta monen taloustieteilijän mielestä tuotteiden laadun paranemista ei pystytä täysin mittaamaan, joten BKT voi vähätelläkin talouskasvua, etenkin informaatiotaloudessa.
* BKT per capita ei ota huomioon toisaalta positiivisia ulkoisvaikutuksia kuten koulutuksen tai terveyden lisääntymisestä. Nämä tosin korreloivat voimakkaasti BKT:n kanssa (katso edellinen kappale).
* BKT per capita ei kata markkinoiden ulkopuolista toimintaa lainkaan. Esimerkiksi kotona itse tehtävä kotityö tai kunnon kohottaminen lenkkeilemällä eieivät näy BKT:ssa.
 
[[Taloustiede|Taloustieteilijät]] ovat hyvin tietoisia BKT:n ongelmista hyvinvoinnin kuvaajana. BKT:tä tuleekin tarkastella indikaattorina eikä absoluuttisena mittana. Tulojaon epätasa-arvoisuuden tarkasteluun on kehitetty omia mittareita kuten [[Ginikerroin]]. Negatiivisia ulkoisvaikutuksia voidaan yrittää ottaa huomioon vaihtoehtoisten BKT-määritelmien avulla (esim. vihreä bruttokansantuote). Vapaa-ajan arvoa voidaan ottaa huomioon laskemalla BKT per työtunnit.
Rivi 55 ⟶ 57:
* Pääoman osuuden lisääminen työvoimaan nähden lisää kasvua, koska työntekijät voivat tuottaa enemmän saadessaan paremmat tuotantovälineet.
* Köyhät maat kasvavat nopeammin, koska investoinnit pääomaan tuottavat enemmän kuin rikkaissa maissa.
* Koska pääomalla on [[vähenevä rajatuottavuus]], saavuttavattalouskasvu maathidastuu pisteen,elleivät jossaesimerkiksi pääomaninvestoinnit lisäyskasva eientistä enääsuuremmiksi. nostaToisaalta tuottavuuttarikkaampi kansantalous pystyy investoimaan enemmän.
 
Professori Robert U. Ayres esittää<ref>Robert U. Ayres: Two Paradigms of Production and Growth</ref> taloudellisen kasvun mallin, joka lähtee liikkeelle Solow’n mallista, mutta laajentaa sitä kolmannella tekijällä, joka on ulkoinen energia yhdistettynä energiatehokkuuteen. Sen voi kääntää suomeksi ulkoisen energian antamaksi hyötytyöksi U (useful work). Vanhastaan on tiedossa energian kulutuksen ja BKT kasvun välinen vahva korrelaatio.
Rivi 104 ⟶ 106:
Hyvät asiat kuten terveys, lukutaito, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvo, huono-osaisista ja ympäristöstä välittäminen ym. yleensä lisääntyvät vaurauden myötä sekä yksilö- että valtiotasolla. Merkittävin poikkeus ovat maat, joissa rikkauksia [[luonnonvarojen kirous|löydetään]] eikä tehdä.<ref>[http://www.economist.com/economics/by-invitation/guest-contributions/no_isnt_good_idea No, this isn't a good idea], Richard Baldwin, Professor of International Economics at the Graduate Institute, The Economist, Nov 29th 2010</ref>
 
====Elintasosairaudet====
TohtorikoulutettavanJatko-opiskelijan tutkimuksen mukaan [[masennus|masennusta]] esiintyisi enemmän korkean kansantuotteen maissa.<ref>[https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3330161/ ncbi.nlm.nih.gov]</ref> Myös [[alkoholijuoma|alkoholia]] käytetään enemmän. Korkean bruttokansantuotteen maissa kärsitään myös niin sanotuista [[elintasosairaus|elintasosairauksista]].
 
===Sosiaaliset ja psykologiset vaikutukset===
Talouskasvu ja hyvät ajat lisäävät erilaisuuden suvaitsevaisuutta ja sitoutumista oikeudenmukaisuuteen ja demokratiaan, mahdollisuuksia ja sosiaalista liikkuvuutta. 2010-luvun taitteen huono taloustilanne heikensi näitä ja aineellisen elintason kasvun loppuminen tuo ihmisten pahimmat puolet esiin.<ref>{{verkkoviite|osoite=http://www.international-economy.com/TIE_F11_Friedman.pdf|nimeke=Growth and Society’s Moral Character|tekijä=John Berry|julkaisu=International Economy|ajankohta=syksy 2011|selite=sivut 52-55}}</ref><ref>{{verkkoviite|osoite=http://www.economist.com/blogs/democracyinamerica/2012/06/economic-stagnation|nimeke=Obama's white flight problem|tekijä=professori Will Wilkinson|julkaisu=The Economist|ajankohta=13.6.2012}}</ref>
 
Talouskasvu tuottaa kansalaisille "suurempaa muutosvalmiutta, pienempää perinteisten uskonnollisten arvoauktoriteettien kannattamista ja suurempaa kannatusta tasa-arvolle, henkilökohtaiselle vaikutusvallalle, emansipatiivisille vapausarvoille ja toisten huomioonottamista korostaville arvostuksille." Tätä selitetään sillä, että fyysisten tarpeiden tullessa tyydytetyksi korostetaan enemmän muita asioita. Lisäksi talouskasvu johtaa runsaampaan koulutukseen sekä tieto- ja kulttuuritarjontaan. Kolmanneksi sosiaaliset verkostot ja henkilökohtaiset tapaamiset laajenevat.<ref>{{verkkoviite|osoite=http://www.pohjola-norden.fi/filebank/228-elefantti.pdf|nimeke=Eri tapoja kohdata suuri elefantti - Suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin vertaileva tutkimus|tekijä=THORLEIF PETTERSSON ja SAKARI NURMELA|julkaisija=Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto|selite=sivut 37-38}}</ref>
 
Hyvät ajat mahdollistavat empatian, huonot ajat kääntävät moraalin sisäänpäin. Sosiaalipsykologian professori Klaus Helkaman mukaan talouskasvun heiketessä tai tilanteen muuten tullessa uhkaavaksi toiset luokitellaan ulkoryhmän jäseniksi.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.hs.fi/elama/a1452658819111|Nimeke=Henkensä kaupalla|Ajankohta=14.1.2016|Julkaisu=Helsingin Sanomat}}</ref>
 
Niukoissa oloissa ihmiset ovat väkivaltaisia, materialistisia, suvaitsemattomia, epäluottavaisia ja jo nuorina lisääntyviä.<ref name=HS-mp>{{verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/tiede/art-2000006047758.html|nimeke=Miksi vaurastumisen hyöky nousi juuri Britanniasta? Koska siellä oli varaa ajatella, kuuluu uusi selitys|ajankohta=27.3.2019|julkaisu=Helsingin Sanomat}}</ref>
 
== Talouskasvun historia ==