Ero sivun ”Ylimys (järvi)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Lähteet: korjataan viite Kansalaisen karttapaikkaan using AWB
p Malline: OIVA -> SYKE, using AWB
Rivi 18:
| kuvateksti =
| koordinaatit =
| pinta-ala = 0,05787 <ref name=oivasyke/>
| korkeus = 115,6 <ref name=kp/>
| rantaviiva = 1,007 <ref name=oivasyke/>
| suurinsyvyys =
| keskisyvyys =
Rivi 29:
| järvinumero = 35.528.1.005
}}
'''Ylimys''' <ref name=oivasyke/><ref name=kp/> on [[Pirkanmaan maakunta|Pirkanmaalla]] [[Ylöjärvi|Ylöjärvellä]] Nisunperällä sijaitseva pieni [[järvi]], joka kuuluu [[Kokemäenjoen vesistö]]ssä [[Ikaalisten reitin valuma-alue]]en [[Kyrösjärven alue]]eseen. Ylimys kuuluu Tavinojan [[valuma-alue]]eseen.<ref name=oivasyke/><ref name=kp/>
 
== Maantietoa ==
Järven pituus 350 metriä pitkä, 250 metriä leveää ja sen pinta-ala on 5,8 [[hehtaari]]a. Se sijaitsee kallioalueen painaumassa Ylimysvuoren alla. Sen rannat ovat soistuneita ja sen itäpuolella sijaitseekin Ylimyssuo. Kolme suo-ojaa laskevat vetensä järveen. Lounaisrannalta lähtee järven laskuoja, joka päättyy 750 metrin päässä Puhvinmoisioon [[Pikku-Onkimus|Pikku-Onkimuksen]] rannan läheisyyteen. Rantaviivan pituus on kilometri ja se on enimmäkseen suota. Rannoille on rakennettu kolme vapaa-ajan asuntoa, joille johtaa kärrytiet Nisunperältä.<ref name=oivasyke/><ref name=kp/>
 
== Historiaa ==
Rivi 39:
== Lähteet ==
{{viitteet|viitteet=
* <ref name=syke>{{syke|17.4.2019}}</ref>
* <ref name=oiva>{{Verkkoviite | Osoite = http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp | Nimeke = OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = edellyttää rekisteröitymisen | Julkaisija = Ympäristöhallinto | Viitattu =25.11.2015 }}</ref>
* <ref name=kp>{{Kansalaisen karttapaikka|Ylimys, Ylöjärvi|61.74471|23.38548|mittakaava=30000|viitattu=6.2.2019}}</ref>
* <ref name=isojako1_6>Aristolaitos: [http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=246503 Viljakkala (Isojaon kartat ja asiakirjat)], vuosilta 1765-1834 (A117:12/11-38), kartta nro 6 (vuodelta 1799)</ref>