Ero sivun ”Jugoslavian hajoamissodat” versioiden välillä

Puolidemokraattisin keinoin toimiva sosialistinen ja konservatiivinen serbipoliitikko [[Slobodan Milošević]] juonitteli itsensä maansa johtoon. Milošević käytti hyväkseen muun muassa [[Vojislav Šešelj]]in ajamaa [[Suur-Serbia]]n luomiseen tähtäävää [[kansalliskiihko|kiihkokansallismielistä]] serbipolitiikkaa, jossa muut Jugoslavian kansat nähtiin serbien oikeuksia polkevina vihollisina. Niinpä serbien johtama liittoarmeija, poliisi ja [[paramilitääri|puolisotilaallinen]] tš[[cetnikit|etnikeiksitšetnikeiksi]] kutsuttu joukko ajoivat väkivaltaisesti Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa muita kansoja valtaamiltaan alueilta pois. Vallattujen alueiden kansoihin kohdistui joukkojen toimesta myös [[sotarikos|sotarikoksia]], kuten murhia, kidutuksia, polttamisia ja ryöstöjä.<ref name="Lautela 1992, s 98">Lautela 1992, s 98</ref> Näitä väkivaltaisia joukkokarkotuksia kutsuttiin nimellä [[etninen puhdistus]]<ref>Lautela 1992, s 97</ref>. [[Etnonationalismi]] nousi myös Jugoslaviasta eroon pyrkivillä alueilla, ja niinpä myös muut kansat alkoivat pian tehdä omia [[etninen puhdistus|etnisiä puhdistuksiaan]]. Kroaatit pyrkivät Bosnian sodassa [[Suur-Kroatia]]n luomiseen etnisesti puhdistaen.