Ero sivun ”Parlamentti” versioiden välillä

Toimeenpanovaltaa käyttävän hallinnon osan eli [[hallitus (politiikka)|hallituksen]] tulee käytännössä nauttia parlamentin luottamusta tai toimia sen enemmistön halun mukaan, jos se haluaa saada toimensa hyväksyttyä. Parlamentaarisessa järjestelmässä tämä on kodifioitu siten, että pääministerin (harvemmin presidentin, näin mm.muun muassa [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikassa]]) on erottava, jos hän menettää parlamentin luottamuksen.

Ylä- ja alahuoneiden nimitykset vaihtelevat maittain, tyypillisiä alahuoneiden nimityksiä ovat ''kansalliskokous'' (esimerkiksi [[Ranska]]) ja ''edustajainhuone'' ([[Yhdysvallat]], [[Italia]]), ylähuoneiden nimityksiä taas esimerkiksi ''senaatti'' ([[Yhdysvallat]], [[Italia]]) ja ''liittoneuvosto'' ([[Saksa]], [[Venäjä]]). Yksilöllisiä nimityksiä ovat esimerkiksi [[Venäjä]]n alahuoneen nimi [[duuma]] (nimen kantana on sana ''dumat'', ’ajatella’”ajatella”) ja [[Alankomaat|Alankomaiden]] ylähuone [[Eerste Kamer]] (kirjaimellisesti ”ensimmäinen kamari”).

[[Pääministeri]] on lähes aina parlamentin (alahuoneen) suurimman puolueen edustaja. Parlamentarismissa pääministerin on nautittava enemmistön kannatusta. Jos pääministeri menettää kannatuksensa, järjestetään luottamuslauseäänestys, jonka hävittyään pääministerin on erottava ja muodostetaan uusi hallitus.

[[Suomi|Suomen]] yksikamarinen parlamentti on nimeltään eduskunta, jonne valitaan neljän vuoden välein 200 [[Suomen kansanedustaja|kansanedustajaa]]. Vaikka Suomessa on 1910-luvulta lähtien jatkuvasti ollut eduskunnan luottamuksen tarvitseva pääministerijohtoinen hallitus, [[Suomen valtioneuvosto|valtioneuvosto]], ei Suomessa pääosana tuosta ajasta ole ollut kovin vahvaa parlamentarismia (vuosina 1919–2000 [[semipresidentialismi]]). Tämä on johtunut siitä, että merkittävä osa toimeenpanovallasta on kuulunut eduskunnasta riippumattomalle [[Suomen tasavallan presidentti|presidentille]]. 1980-luvulta lähtien Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia on pyritty kaventamaan, mikä on johtanut pääministerin ja yleisemminkin valtioneuvoston aseman korostumiseen ja siten vahventanut parlamentarismia Suomessa. Edelleen Suomen presidentillä on kuitenkin toimeenpanovaltaa eikä näin ollen Suomessa edelleenkään ole täysin puhdasta parlamentarismia (toisin kuin esimerkiksi [[Ruotsi]]ssaRuotsissa ja [[Norja]]ssaNorjassa, joissa kuninkaalla ei nykyisin ole lainkaan poliittista valtaa ja koko toimeenpanovalta kuuluu valtiopäivien luottamuksen tarvitsevalle hallitukselle ja näin ollen on voimassa täysin puhdas parlamentarismi).