Ero sivun ”Solmisaatio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Lyöntivihre |
||
Rivi 4:
Solmisaation kehitti [[Guido Arezzolainen|Guido Arezzolainen eli Guido Aretino]] 1000-luvulla.<ref>Facta 2001, WSOY 1985, 15. osa, palsta 111</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www2.siba.fi/aleatori/index.php?id=274&la=fi|nimeke=Aleatori – Solmisoinnin historiaa: säveltapailun alkulähteiltä suomalaiseen koululuokkaan|tekijä=Medusaworks Oy/ML|julkaisu=www2.siba.fi|viitattu=2017-08-07}}</ref>
Länsimaisessa musiikissa yleisen diatonisen [[sävelasteikot|sävelasteikon]] solmisaatiotavut ovat tavallisimmin ''do'', ''re'', ''mi'', ''fa'', ''so'', ''la'', ''
Solmisaatiotavut (paitsi ''si'') ovat peräisin keskiaikaisen, [[Johannes Kastaja]]n kunniaksi sävelletyn [[hymni]]n ''[[Ut queant laxis]]'' säkeiden alkutavuista, paitsi muita myöhemmin käyttöön tullut ''si'', joka johtuu viimeisen säkeen sanojen alkukirjaimista. Tämän hymnin kuusi ensimmäistä säettä alkavat duuriasteikon kuudelta ensimmäiseltä säveleltä (samaan tapaan kuin musikaalin [[The Sound of Music]] laulussa ''Do Re Mi''). Hymnin [[latina]]nkieliset sanat ovat:
| |||