Ero sivun ”Aurinkokunta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Lähteet: +kirja, kohta sisältöä |
pari kappaletta kirjasta |
||
Rivi 92:
{{katso myös|[[:Luokka:Aurinkokunnan hypoteettiset kohteet]]}}
== Radat ==
Planeetat kiertävät Aurinkoa lähes ympyränmuotoisilla radoilla. Radat ovat melkein samassa tasossa, joka on suunnilleen Auringon [[ekvaattori]]n tasossa. Planeetat liikkuvat radoillaan samaan suuntaan, ja useimmat myös pyörivät samansuuntaisesti, mukaan lukien Aurinko. Myös suurin osa asteroideista liikkuu lähellä samaa tasoa planeettojen kanssa. Komeettojen radat voivat sen sijaan olla missä tahansa asennossa.<ref>Karttunen 2017, s. 134.</ref>
== Aurinkokunnan elinkaari ==
Rivi 104 ⟶ 107:
Viiden miljardin vuoden kuluttua vety loppuu Auringon keskustasta, ja se alkaa hitaasti laajentua ja muuttua punaiseksi. Vähitellen Auringosta tulee [[punainen jättiläinen]], joka nielaisee [[Merkurius|Merkuriuksen]] ja [[Venus|Venuksen]]. Maapallo sulaa laavapalloksi, ja osa sen [[kivikehä]]stä höyrystyy avaruuteen. Aurinko muuttuu myöhemmin [[valkoinen kääpiö|valkoiseksi kääpiöksi]], ja jäljelle jäänyt Auringon ydin jäähtyy hitaasti valkoisesta kääpiöstä [[musta kääpiö|mustaksi kääpiöksi]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20140820002309/http://www.sarkanniemi.fi/akatemiat/tahtiakatemia/aurinkokunta/aurelin.htm | Nimeke = Auringon elinkaari | Julkaisija = Särkänniemi – Tähtiakatemia | Viitattu = 16.11.2018}}</ref>
==Havaitseminen==
==Löytyminen ja tutkimus==▼
Paljain silmin Maan pinnalta aurinkokunnan kohteista voidaan havaita Kuu ja Aurinko sekä planeetat Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Kaikki nämä kohteet onkin tunnettu jo vuosituhansien ajan. Kiikarilla voidaan havaita myös Uranus ja Neptunus, Jupiterin neljä suurinta kuuta, Saturnuksen suurin kuu ja muutama kirkkain asteroidi. Kirkkaimpia komeettoja voidaan havaita silloin, kun ne tulevat Auringon lähelle.<ref>Karttunen 2017, s. 132.</ref> Planeettojen paikat [[Tähtitaivas|tähtitaivaalla]] muuttuvat jatkuvasti, koska ne kiertävät Aurinkoa toisin kuin tähdet. Planeettojen liikkeet tähtien suhteen ovat melko mutkikkaita, koska Maakin liikkuu Auringon ympäri.<ref>Karttunen 2017, s. 136–137.</ref>
Aurinkokeskistä maailmankuvaa esitti jo antiikin Kreikassa [[Aristarkhos]]. Puolalainen tähtitieteilijä [[Nikolaus Kopernikus]] esitti vuonna 1543 julkaistussa teoksessaan, että planeetat kiertävät kehää Auringon ympäri. Hänen jälkeensä [[Johannes Kepler]] esitti, että planeettojen radat ovatkin [[Ellipsirata|elliptisiä]]. [[Kaukoputki|Kaukoputkea]] käyttänyt [[Galileo Galilei]] todisti 1600-luvun alussa aurinkokeskisen maailmankuvan paikkaansapitäväksi havaitessaan Venuksen vaiheet. [[Giovanni Domenico Cassini]] laski Maan radan halkaisijan ja koko aurinkokunnan koon. [[Isaac Newton]] selitti ensimmäisenä planeettojen liikkeet fysiikan kaavojen pohjalta. Komeettojen osan järjestelmässä oivalsi ensimmäisenä [[Edmond Halley]]. Kaikki kahdeksan planeettaa oli löydetty vuoteen 1846 mennessä, kun Neptunus löytyi. Pluto löytyi myöhemmin, mutta sitä ei enää pidetä planeettana. Oortin pilven löysi vuonna 1950 [[Jan Oort]]. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://earthguide.ucsd.edu/virtualmuseum/ita/05_1.shtml | Nimeke = Discovery of the Solar System | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = University of California, San Diego | Viitattu = 17.3.2019 }}</ref>
| |||