Ero sivun ”Viron sosialistinen neuvostotasavalta” versioiden välillä

Neuvosto-Viron aatteelliset juuret ovat keisarillisen Venäjän hajoamisen jälkeisessä ajassa. Viron kuvernementti oli saanut [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaiselta hallitukselta]] laajan itsehallinnon 30. maaliskuuta 1917. Kesän ja syksyn 1917 aikana bolševikkien kannatus kasvoi niin Venäjällä kuin myös Virossa. Venäjällä valta siirtyi bolševikeille 7. marraskuuta [[Lokakuun vallankumous|Pietarissa tehdyssä vallankaappauksessa]]. Virossa samanaikaisesti oli perustettu Vironmaan sotilaallinen vallankumouskomitea, jonka johtohenkilöihin kuului venäläisten lisäksi muiden muassa saarenmaalainen [[Viktor Kingissepp]]. He ottivat vallan Tallinnassa kuvernettikomissaarilta[[kuvernementtikomissaari]]lta. Sotilaallisen vallankumouskomitean lisäksi keskeisessä roolissa bolševikeilla oli neuvostojen toimeenpaneva komitea johtajanaan [[Jaan Anvelt]]. Bolševikkivalta kesti aina helmikuuhun 1918, jolloin maahan tunkeutuitunkeutuivat [[Saksan keisarikunta|keisarillisen Saksan]] joukot. Vaikka valta oli ollut bolševikeilla, porvarilliset virolaiset toimivat samanaikaisesti aktiivistiaktiivisesti oman virolaisvaltion puolesta. Porvarillisten kannatus kasvoi bolševikkivallan aikana. He perustivat saksalaisten tunkeutuessa Viroon Viron tasavallan antaen itsenäisyysjulistuksen 24. helmikuuta 1918. Kumpikaan virolaisosapuoli, porvarilliset tai bolševikit, ei valtaa kuitenkaan saanut, vaan vallankäyttäjä oli Viroa miehittänyt keisarillisen Saksan armeija.<ref>Zetterberg 2007, s. 492–500.</ref>

Ranskan luhistuttua Saksan hyökkäykseen touko-kesäkuussatouko–kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto päätti käyttää hyväkseen Molotovin-RibbentropinMolotovin–Ribbentropin sopimuksen salaista lisäpöytäkirjasopimusta Baltian maiden suhteen. Kesäkuun 16. päivä 1940 Molotov esitti Virolle uhkavaatimuksen, jossa vaadittiin ''”Viron”Viroon perustettavaksi uusi hallitus, jolla on kykyä ja halua taata Neuvostoliiton ja Viron keskinäinenkeskinäisen avunantosopimuksen rehellinen täyttäminen” ja ”varmistaa Neuvostoliiton joukoille heti vapaa kulku Viron tärkeimpien keskusten haltuunottamiseksi”''.

Neuvostoliiton miehitystoimenpiteitä Tallinnaan tuli 19. kesäkuuta 1940 johtamaan kenraalieversti [[Andrei Ždanov]], Neuvostoliiton politbyronjäsenpolitbyroon jäsen ja yksi [[Stalin]]in lähimmistä miehistä. Neuvostoliiton edustajien ja sotilaallisen painostuksen seurauksena Viroon nimitettiin uusi, lääkäri ja runoilija [[Johannes Vares]]in johtama hallitus, ns. ”kansanhallitus”, jonka kaikki ministerit olivat Ždanovin valitsemia. Silloisen Viron presidentin [[Konstantin Päts]]in oli hyväksyttävä nimitys sellaisenaan.