Ero sivun ”Yliäänikone” versioiden välillä

19 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
Saksalaiset Adolf Busemann ja Albert Betz tutkivat ylisoonista virtausta jo ennen [[Toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] [[Göttingen]]issä. Betz ehdotti nuolikulmaista siipeä 1935.
 
Ylisooninen lento nähtiin niin vaikeaksi, että alettiin puhua [[äänivalli]]sta, joka olisi vaikea murtaa tai ylittää. Lentokoneen vastus kasvoi äänen nopeutta lähestyttäessä (alkaen nopeudella 0,7-0,8 Mach, jolloin ilman kokoonpuristuvuus alkaa näkyä), [[tiivistysaalto|tiivistysaallot]] aiheuttivat tärinää ja ohjaamisvaikeuksia, ja siiven painejakauma muuttui niin, että koneen nokka pyrki enemmän alaspäin. Esimerkiksi konekiväärien luodit lähtivät kolminkertaisella äänennopeudella, mutta niissä ja ohjuksissa ei tarvinnut pohtia nostovoimaa ja siitä aiheutuneita momentteja.
 
Aliääninopeudella lentokoneen siiven painekeskiö on likimain 25 prosenttia (siiven jänteen pituudesta) siiven etureunasta taaksepäin ja siirtyy yliääninopeudella 50 prosentin kohdalle. Tämä saa aikaan muutoksen siihen siiven momenttiin, joka kääntää lentokoneen nokkaa alaspäin. Painopisteen ja aerodynaamisen keskiön välinen etäisyys kasvaa, mikä tekee koneen ohjattavuuden kankeammaksi.
136 062

muokkausta