Ero sivun ”Horatius” versioiden välillä

'''Quintus Horatius Flaccus''' ([[8. joulukuuta]] [[65 eaa.]] – [[27. marraskuuta]] [[8 eaa.]]) oli [[Rooman valtakunta|roomalainen]] [[runoilija]]. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä [[latina]]ksi kirjoittaneista runoilijoista. Horatius oli vapautetun orjan poika. Hän kuului [[Vergilius|Vergiliuksen]] tavoin [[Maecenas|Maecenaksen]] ylläpitämään kirjailijapiiriin. Parhaiten Horatiukselta tunnetaan nykypäivän yleinen lausahdus ''[[carpe diem]]'' eli ''tartu hetkeen'' tai kirjaimellisesti ''poimi päivä''.

 

Horatius syntyi Etelä- Italiassa, Venusiassa, vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. Sen tähden vanhemmat lähettivät poikansa Roomaan koulutielle. Vanhemmat eivät halunneet antaa poikaansa vieraiden kasvatettavaksi kouluvuosina ja he vuokrasivat tilansa paitsi saadakseen tuloja, mutta myös voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli myöhemmin nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 75, 1980</ref>

 

Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli [[Brutus|Brutuksen]] puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja tarkoitus oli osallistua [[Filippoin taistelu]]un. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 76, 1980</ref>

 

Sisällissodan voittaja, keisari [[Augustus]] antoi Horatiukselle armahduksen ja tarjosi hänelle yksityissihteerinsä hyväpalkkaista virkaa. Runoilija kuitenkin kieltäytyi ottamasta työtä vastaan, sillä halusi elää vapaana runoilijana. Augustus piti runoilijaa ystävänään, sillä hän arvosti Horatiuksen hyväntahtoisuutta ja nopeaa älyä. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 79, 1980</ref>

 

Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä Maecenas lahjoitti Horatiukselle maatilan läheltä [[Tivoli]]a. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Politiikka ei häntä kiinnostanut. Maecenaan kautta hän ystävystyi [[Vergilius|Vergiliuksen]] ja [[Varius|Variuksen]] kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 77, 82, 1980</ref>

Kun elämä oli rauhoittunut, kehittyi Horatiuksesta onnellinen ja tyytyväinen. Ruumiinrakenteeltaan hän oli lyhyt ja pyöreä ja kuvaili itseään "hyvinruokituksi porsaaksi [[Epikuros|Epikuroksen]] laumassa." Runoissaan hän käsitteli elämän pieniä iloja kuten viiniä, ystävyyttä ja rakkautta. Ihmisten heikkouksista hän teki satiireissaan hyväntahtoista pilaa. Osassa runoistaan hän ylistää Augustusta. Monien mielestä Augustus vei roomalaisilta vapauden, mutta Horatiuksen mielestä hän on suuri hyväntekijä lopettaessaan maata repineet sisällissodat. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, s. 77, 79, 1980</ref>

 

 

== Teokset ==

Teosten kirjoitusvuodet ovat arvioita.

 

== Kirjallisuutta ==

=== Suomennokset ===

* {{Kirjaviite | Nimeke=Kvintus Horatius Flakkuksen teokset 1: Oodit, karmenseekulaare ja epoodit | Selite=(Carminum liber, 23 eaa.; Carmen saeculare, 17 eaa.; Epodes, 30 eaa.) Suomentanut ja selityksillä varustanut A. Leino | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Holm | Vuosi=1891}}

* {{Kirjaviite | Nimeke=Runoudesta | Selite=Suorasanaisesti suomentanut K. J. Hidén. Roomalaisten ja kreikkalaisten kirjailijain teoksia 3. Näköispainos. Alkuteos: Helsingissä: Yrjö Weilin, 1904 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirja kerrallaan | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5439-63-1}}