Ero sivun ”Kuuloaisti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Määritelmäpyyntö |
→Äänen havaitseminen: kaiutinsuositukset eivät kuulu aiheeseen |
||
Rivi 19:
Ihmisen kuuloalue on noin 20–20 000 [[hertsi|Hz]]<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Young & Freedman| Nimeke = University Physics with Modern Physics, 11. painos| Kappale = | Sivu = 592| Selite = | Julkaisija = Pearson | Vuosi = 2004| Tunniste = ISBN 0-321-20469-7 | Viitattu = 2.2.2013| Kieli = {{en}}}}</ref> ja se huononee iän mukana. Erityisesti korkeiden taajuuksien kuuleminen heikkenee ensimmäisenä, jolloin vanhukset voivat todeta muun muassa, että "heinäsirkat ovat kadonneet heidän elämästään". Korkeimpia ääniä kuulevat [[lepakko|lepakot]] (max. noin 150 kHz) ja matalimpia [[myyrä]]t (min. noin 1 Hz).
Äänen suunnan havaitseminen perustuu siihen, että äänellä on oikeaan ja vasempaan korvaan eri matka. Kahden korvan välisen äänen aikaeron ihminen huomaa hyvin, mutta ei kovin pienillä taajuuksilla. Korkeilla äänillä on lyhyt [[aallonpituus]] – muutamasta [[senttimetri]]stä muutamaan kymmeneen –, ja siksi niiden tulosuunta voidaan arvioida varsin tarkasti. Matalien äänien tulosuuntaa ihminen ei pysty havaitsemaan.
Korvien välinen välimatka vaikuttaa siihen, miten äänen tulosuunta osataan arvioida. [[Norsu]] on tässä parempi kuin [[jyrsijät|hiiri]]. Toisaalta norsulla korvien välinen matka on korkeilla äänillä useita äänen aallonpituuksia ja tämä voi aiheuttaa virheellisiäkin aistimuksia.
| |||