Ero sivun ”Kaarle X Kustaa” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Coen (keskustelu | muokkaukset)
w, kh
Rivi 19:
| allekirjoitus = Karl X Gustav autograph.png
}}
'''Kaarle X Kustaa''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|8|11|1622|13|2|1660}}) oli [[Ruotsi]]n kuningas vuosina 1654–1660. Hän kävi [[Pohjan sota|Pohjan sotaa]] Puolan[[Puola-Liettua]]n ja [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] johtamaa liittoumaa vastaan, tavoitteena luoda Pohjois-Eurooppaan mahtivaltio.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/EBchecked/topic/107228/Charles-X-Gustav | Nimeke = Charles X Gustav | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 3.3.2015 }}</ref> Kaarle X Kustaa oli ensimmäinen hallitsija niin sanotusta [[Pfalzilainen suku|pfalzilaisesta suvusta]], joka nostettiin Ruotsin valtaistuimelle [[Vaasa (suku)|Vaasan]] hallitsijasuvun sammuttua.
 
== Elämäkerta ==
Rivi 30:
=== Sota Puolaa vastaan ===
{{Pääartikkeli|[[Pohjan sota]]}}
Vain vuosi kruunauksensa jälkeen Kaarle aloitti sodan [[Puola-Liettua|Puolaa]] vastaan. Puolassa oleva Vaasa-suvun haara vaati Ruotsin kruunua. Puola kärsi nyt [[kasakat|kasakoiden]] kapinasta, ja vuonna 1654 myös [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]] oli hyökännyt Puolaan, vuonna 1654.
 
Ensi alkuun sota kävi hyvin ja [[Varsova]] vallattiin elokuussa 1655. Armeija jatkoi [[Krakova]]an, joka vallattiin kaksi kuukautta myöhemmin. Kaarle löi Puolan kruununarmeijan [[Voinczin taistelu]]ssa 23. syyskuuta. Puolan kuningas [[Juhana II Kasimir]] pakeni [[Sleesia]]an.
 
Kaarlen ajatus oli jakaa Puola sen vihollisten kesken, jolloin Ruotsi olisi ottanut itselleen [[Itämeri|Itämeren]] rannikon eli [[Itä-Preussi]]n. Preussi tosin kuului [[Brandenburgin vaaliruhtinaskuntamarkkreivikunta|Brandenburgin]] [[vaaliruhtinas|vaaliruhtinaalle]] [[Fredrik Vilhelm (Brandenburg)|Fredrik Vilhelmille]], joka ei katsonut suopeasti Ruotsin aikeita, mutta Kaarle sai pakotettua Brandenburgin liittolaisekseen.
 
Puolan kansa nousi Kaarlea vastaan, ja sotaonni kääntyi. Koko vuoden 1656 kevät kului Ruotsin armeijan liikkuessa ympäri Puolaa lyömässä kapinoita. Muitakin vihollisia Ruotsilla riitti. Kesäkuussa 1656 Venäjä hyökkäsi Ruotsin [[Liivinmaa]]han ja valtasi [[Laatokka|Laatokan]] länsirannat tunkeutuen seuraavana vuonna sissijoukoilla [[Saimaa]]lle asti niin sanotussa [[Ruptuurisota|ruptuurisodassa]]. Ruotsin entinen vihollinen [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Saksan]] keisari [[Ferdinand III (keisari)|Ferdinand III]] alkoi myös varustaa maanpaossa olevaa Puolan kuningasta. [[Alankomaat]] eivät pitäneet Ruotsin aikeista vallata koko Itämeren rannikko, ja selustassa odotti perivihollinen [[Tanska-Norja|Tanska]].
 
Vuoden 1657 alussa Ruotsin asema Puolassa oli erittäin tukala. Brandenburg vetäytyi pois Ruotsin kanssa tekemästään liitosta. Keisari solmi liiton Puolan kanssa toukokuussa 1657, ja kaiken lisäksi Tanska julisti sodan Ruotsille kesäkuussa.
Rivi 43:
Kaarle X Kustaa teki nyt täyskäännöksen ja suuntasi armeijansa Tanskaa kohti. Puolaan hän jätti vain vähäisiä varuskuntia [[Preussi]]in. Vuoden 1657 syksyn aikana Kaarle valloitti [[Jyllanti|Jyllannin]], ja tammi-helmikuussa Ruotsin armeija ylitti jään peittämät [[Vähä-Belt]]in ja [[Iso-Belt]]in. Armeijan ollessa vain parinkymmenen kilometrin päässä [[Kööpenhamina]]sta solmittiin rauha, jossa [[Skåne]], [[Halland]], [[Blekinge]], [[Bornholm]], [[Bohuslän]] ja [[Trondheim]]in lääni siirtyisivät Ruotsille.
 
Tämän jälkeen Kaarle olisi halunnut jatkaa sotaa Saksassa, tällä kertaa [[ItävaltaHabsburgien monarkia|Itävaltaa]]a ja Brandenburgia vastaan. Saksan sotaretkestä ei kuitenkaan tullut mitään. Armeijalle, joka melkein kokonaan koostui palkkasotureista, oli pakko löytää tekemistä.
 
=== Toinen sota Tanskaa vastaan ===
Elokuussa 1658 Kaarle lähetti armeijansa jo toiseen kertaan Tanskaa vastaan. Tällä kertaa tavoitteena oli pyyhkiä Tanska kokonaan pois maailmankartalta. Sota ei sujunutkaan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Lokakuussa 1658 Alankomaiden laivasto saapui Tanskan avuksi. Kööpenhamina saatiin piiritettyä, ja Ruotsin armeija teki epäonnistuneen rynnäkön kaupunkia vastaan helmikuussa 1659. Samalla Itävalta, Puola ja Brandenburg tulivat Tanskan avuksi ja valloittivat Jyllannin. Ruotsin joukot lyötiin marraskuussa 1659, ja Kaarle ehdotti rauhaa Tanskalle ja Puolalle, vaikka vielä toivoikin, että sotaonni kääntyisi hänelle edulliseksi.
 
Kaarle kutsui koolle [[Ruotsin säätyvaltiopäivät|valtiopäivät]] [[Göteborg]]iin tammikuussa 1660. Siellä hän sairastui äkillisesti ja kuoli helmikuun 12. ja 13. päivien välisenä yönä.