Ero sivun ”Maailmanperintöluettelo” versioiden välillä

[[Tiedosto:Tongariro Mahuia River n.jpg|thumb|upright|[[Tongariron kansallispuisto]] on yksi maailmanperintöluettelon sekakohteista, eli se täyttää sekä kulttuuri- että luonnonkohteelle asetettuja vaatimuksia. Kansallispuiston vuoret ovat merkittäviä [[maorit|maorien]] kulttuurissa, ja lisäksi puistossa on aktiivisia ja sammuneita tulivuoria, monipuolisia [[ekosysteemi|ekosysteemejä]] ja mahtavia maisemia. Se täyttää maailmanperintöluettelon kriteerit VI, VII ja VIII.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://whc.unesco.org/en/list/421| Nimeke = Tongariro National Park| Julkaisu = World Heritage Centre| Julkaisija = United Nations| Viitattu = 20.6.2008| Kieli = {{en}}}}</ref>]]

 

 

Alkuperäiset kriteerit olivat vuodelta 1977. Kuutta kulttuurikriteeriä muokattiin ensimmäisen kerran 1980, mutta tämän jälkeen ne pysyivät lähes muuttumattomina vuoteen 1992. Vuoden 1980 kriteerit aiheuttivat epätasapainoa maailmanperintöluetteloon, sillä ne suosivat eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia kohteita, joilla oli usein selvempi arkkitehtoninen ja taiteellinen arvo. Muualla maailmassa kulttuurikohteet eivät ole yleensä niin konkreettisia, vaan ne liittyivät usein tiettyyn luonnonympäristöön. [[Santa Fe (New Mexico)|Santa Fen]] istunnossa 1992 maailmanperintökomitea lisäsi kriteereihin maininnan [[kulttuuriympäristö]]istä ja tunnusti täten ensimmäisen kerran kohteet, jotka olivat ihmisten ja luonnon yhdessä muokkaamia. Luontokriteereitä muokattiin ensimmäisen kerran vuoden 1994 ohjeisiin. Niitä tarkastettiin IUCN:n [[Caracas]]issa vuonna 1992 järjestämän kongressin ajatusten pohjalta. Vuonna 1994 luontokriteereistä poistettiin maininta ihmiskunnan vaikutuksesta, sillä se nähtiin ristiriitaisena maailmanperintösopimuksen kanssa. Maininta geologisista prosesseista oli alkuperäisissä kriteereissä mainittu kahdessa kriteerissä, mutta vuonna 1994 toisesta maininnasta luovuttiin. Samalla lisättiin maininta merkittävistä ekologisista prosesseista ja painotettiin myös kohteita, joilla on arvoa monimuotoisuutensa ansiosta.<ref>World Heritage: Challenges for the Millennium, s. 39</ref>