Ero sivun ”Guillaume de Nogaret” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo
p kh
Rivi 8:
Nogaret’n suku ylläpiti pientä perintötilaa Nogaret’n kylässä lähellä Saint-Felix-de-Caramania, joka on nykyisin [[Saint-Felix-Lauragais]]. Perheen nimi tulee tästä kylästä. Guillaume de Nogaret’n isä oli kotoisin Toulousesta ja hänet tuomittiin kerettiläisenä [[Albigenssiristiretki|albigenssiristiretkien]] ([[1208]]—[[1229]]) yhteydessä.
 
Nogaret’n lapsuudesta ja nuoruudesta tiedetään hyvin vähän. Hän opiskeli lakia [[Montpellier’n yliopisto]]ssa ja hänestä tuli yliopiston [[Roomalainen oikeus|roomalaisen oikeuden]] professori vuonna [[1297]]. Näinä uransa varhaisvuosina Guillaumen ura noudatteli Etelä-Ranskan muiden oikeustiedettä opiskelleitten nuorten uraa, joka jakautui kahden eri toimintamallin välillä. Hän opetti oikeustiedettä omassa opinahjossaan, Montpellier’n yliopistossa ja samalla hän toimi erilaisten juridisten asioiden neuvonantajana mitä erilaisemmilleerilaisimmille asiakkaille. Tällaisia asiakkaita olivat muun muassa Mallorcan kuningas ja Maguelonnen piispa sekä eritoten Ranskan kuningas. Hän myös toimi välittäjänä kaupassa, jossa Ranskan kuningas osti osan Montpellier’n herrakuntaa Maguelonnen piispalta.
 
Vuonna [[1293]] Nogaret astui Filip IV Kauniin palvelukseen ja hänestä tuli ylituomari (juge-mage) Beaucaire-Nîmesin tuomiokuntaan kahden vuoden ajaksi. Tehtävä oli vaativa ja vastuu suuri; siinä vaadittiin tarkkaa oikeudentajua ja oikeutta, sillä kyseessä oli yksi valtakunnan tärkeimmistä tuomiokunnista.{{lähde}}
Rivi 16:
Vuoden [[1295]] lopulla Nogaret tuli kuninkaan palvelukseen [[Pariisi]]in. Tällöin hän toimi vuoteen 1301 tai 1302 saakka rikostutkijana Champagnessa ja muissa valtakunnan itäisen osan maakunnissa. Samaan aikaan hänet hyväksyttiin jäseneksi joihinkin valtakunnan keskeisiin instituutioihin: parlamenttiin, jossa hän vaikutti vuodesta [[1298]] lähtien, sekä kuninkaan neuvostoon, missä hänen jäsenyydestään on todisteita aina vuodesta [[1300]] lähtien.
 
Nogaret’n vastuulliset tehtävät lisääntyivät vuosisadan vaihteesta lähtien. Hän oli tosiasiassa edesvastuussavastuussa henkilökohtaisesti mitä erilaisemmistaerilaisimmista asioista. Jotkin näistä asioista olivat hyvinkin merkittäviä,{{kenen mukaan}} kuten esimerkiksi Montpellier’n kaupungin jatko Mallorcan kuninkaan kanssa sekä Figeacin kaupungin asemaa koskevat neuvottelut, joiden tuloksena kuningas myönsi kaupungille vapaakaupungin oikeudet.
 
Vuosisadan vaihteesta oli peräisin Nogaret’n kiinnostus kirkollisiin asioihin.{{lähde}} Tämä tapahtuu aluksi kulisseissa kuten Languedocin uskonnollisten mellakoiden yhteydessä ja Bernard Saisset’n, piispa joka vaati Philip IV Kauniin eroa, tapauksessa. Myöhemmin hän nousi julkisuuteen, kun hän vuonna [[1303]] kuuluisassa puheessaan toi esiin paavi [[Bonifatius VIII]] rikokset. Nogaret kutsui paavia muun muassa kerettiläiseksi ja väitti hänen syyllistyneen [[simonia]]an eli kirkollisten virkojen hankkimiseen rahalla<ref name="Britannica" />. Tällöin Guillaime de Nogaret’n nimi liitettiin lopullisesti ja pysyvästi paavin ja kuningas Filip IV Kauniin välirikkoon. Jo aiemmin vuonna [[1300]] Nogaret oli lähetetty paavin luokse{{Lähde}}, jossa hän luovutti maalauksellisen ja suuresti väritetyn selontekonsa.
Rivi 22:
=== Tapaus Bonifatius VIII ===
 
Nogaret’n todellinen nousu kuninkaan läheiseksi voidaan päivätäajoittaa helmikuuhun vuonna [[1303]], kunjolloin hän vaikutti Filip IV:n mielipiteeseen, ja sai tämän suostumaan ottamaan oman osansa paavin vallasta ja tuomaan paavin vaikkapa pakolla Ranskaan. Ranskassa kirkolliskokous, joka olisi koolla tämän asia tähden, erottaisi paavin. Yhdessä kolmen muun henkilön kanssa hän vastaanotti [[7. maaliskuuta]] [[1303]] salakirjoitetun viestin kuninkaan kansliasta, jossa heidän tulee: ”mennä tiettyyn paikkaan… ja tehdä tietylle henkilölle asioita, jotka nähtiin parhaaksi tehdä”. Juhlallisessa kuninkaallisessa kokouksessa [[12. maaliskuuta]] [[1303]], joka pidettiin [[Louvre]]ssa, Guillaume de Nogaret piti puheen, jossa hän teki tunnetuksi kaikki mahdolliset syytökset paavi Bonifatius VIII:tta vastaan. Hän julisti yleisen kirkolliskokouksen tärkeyttä, jotta paavin asiat tutkittaisiin<ref name="Britannica" />. Tämä tosiasiassa edellytti oikeusprosessia.
 
Nogaret matkusti pian [[Italia]]an Filip IV:n valtuuttamana ja otti yhteyttä Bonifatiuksen vihollisiin Italiassa. Yhdessä näiden liittolaisten kanssa Nogaret matkusti Anagniin [[7. syyskuuta]] [[1303]] ja vangitsi paavin, joka oli aikeissa julistaa Filipin kirkonkiroukseen seuraavana päivänä. Äkillinen kansannousu kuitenkin pakotti heidät vapauttamaan Bonifatiuksen parin päivän päästä ja pakenemaan.<ref name="Britannica" />