Ero sivun ”Mitoosi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Albval (keskustelu | muokkaukset)
Albval (keskustelu | muokkaukset)
→‎Mitoosin varmistaminen: kh, (esim kaskaadi ei ole suomea) fix (termien oikeinkirjoitus, proteiinien nimet isolla)
Rivi 32:
==Mitoosin varmistaminen==
 
Mitoosin onnistunut suorittaminen on tärkeää organismin kannalta. DNA:n kahdennuksenkahdentumisen tarvitsee olla erittäin tarkka, eikäsillä virheitä voi tehdä. Virheetvirheet johtavat mutaatioihin, jotka lähes poikkeuksetta heikentävät organismin selvitymismahdollisuuksia. Tämän vuoksi DNA polymeraasi III, joka onreplikaatiosta vastuussa itseoleva replikaatiosta,DNA-polymeraasi sisältää itsetarkastusmekanismin, joka havaitessaan virheen pysäyttää entsyymin etenemisen, kunnes virhe on korjattu. MikäliAnafaasi ei käynnisty mikäli DNA havaitaan liian vialliseksi, anafaasi ei käynnisty. Tätä kontrolloi monimutkainen järjestelmä kaskaadeitasolunsisäisiä tiedonsiirtoketjuja. Keskeinen proteeini DNA:n vaurioihin liittyvissä tarkastuskaskaadeissatarkastusketjuissa on [[p53]], jonka läsnäolo estää mitoosin etenemisen.
 
Kompleksi, johon mikrotubulitmikrotubulukset (mikroputket) liittyvät kromosomeissa on nimeltään [[kinetokoorikinetokori]] (engl. ''kinetochore''). Se on monimutkainen kompleksi erinäisiä proteiineja, joka rakennetaan DNA-pätkänsentromeerin päälle, jota kutsutaan [[sentromeeri]]ksi. Sentromeerin koko vaihtelee lajeittain, eläinten sentromeerit ovat miljoonia emäspareja, kun taas hiivojen yleensä n. 100 - muutama kymmen tuhattakymmenentuhatta emäsparia. Eläinsentromeerit koostuvat tuhansia kertoja toistetuista ''satelliitti''-jaksoistasatelliittijaksoista, jotka liittyvät kinetokoorikompleksiinkinetokorikompleksiin. Esimerkiksi ihmisen <math>\alpha</math>-satelliitti on 171 emäsparin jakso, jota toistetaan n. 100 000 kertaa ja se koostuu sentromeerisestä heterokromatidistaheterokromatiinista.
 
MikrotubuleidenMikrotubulusten liittyminen kinetokooreihinkinetokoreihin tarvitsee korjausmekanismeja, koska on erittäin tärkeää, että tytärsolut saavat oikean määrän kromosomeja. Solu mm. tarkastaa, että kromosomien kinetokooritkinetokorit ovat liittyneet mikrotubuleihinmikrotubuluksiin, ja että niissä on mekaanista jännitettä. Solu pitää huolen myös, että kaikki kromosomit ovat oikein suhteessa tuman ekvaattoriin (jakotasoon). Ehtojen täyttyminen tarkoittaa mitoosin etenemistä inhiboivien proteiinien hajoittamista. Esimerkiksi kinetokooreihin liittyvät proteiinit [[madMAD]] ja [[bubBUB]] hajoavat, kun mikrotubulimikrotubulus liittyy siihen. Mikäli näitä proteiineja havaitaan, mitoosi ei etene anafaasiin. Kun maditMAD:t vapautuvat kinetokooreistakinetokoreista, APC-proteiini APC (engl. ''anaphase promoting complex'') aktivoituu ja mm. tuhoaa proteiinit, jotka liimaavat sisarkromatidit yhteen. Tämä tapahtuu lisäämällä [[ubikitiini]]-yksiköitä proteiineihin, jotka tullaan tuhoamaan.
 
Mitoosin eteneminen koostuu siis useiden proteiinien monimutkaisesta yhteistyöstä ja jaksollisesta hajoamisesta, aktivoinnista ja inhiboinnista.
 
Sytokineesi alkaa, kun tumasukkulan mikrotubulitmikrotubulukset koskettavat solukalvoa. Tällöin tumasukkula järjestäytyy uudelleen, ja [[aktiini]]-proteiineista koostuva rengas jakaa sytoplasman kahtia. Sytokineesi kestää n. 30 minuuttia.
 
==Katso myös==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Mitoosi