Ero sivun ”Mantšukuo” versioiden välillä

|sijainti-selite = Mantšukuo kuvattu vihreällä, [[Japanin keisarikunta]] punaisella.

|valtiomuoto = [[Yksipuoluejärjestelmä|yhdenpuolueen]]yhden [[autoritaarinenpuolueen]] [[Personalismi|persoonaallinen]] [[Perustuslaillinen monarkia|perustuslaillinen monarkistimonarkistinen]]nen diktatuuri

|viralliset-kielet =
|yleisimmät-kielet = [[japanin kieli|japani]], [[mandariinikiina]], [[Mantšun kieli|mantšu]], [[Mongolin kieli|mongoli]]

|pinta-ala = 1 192 081 (1940 arvio)

|kansallislaulu = [[Dàtóng]] (de jure)<br>[[KimigayoKimi ga yo]] (de facto)

Yhdysvaltain Kiinan asianhoitaja Johnson ilmoitti 22. syyskuuta 1931 Yhdysvaltain ulkoministeri Stimsonille[[Henry L. Stimson]]ille, että Japanin menettely oli 27. elokuuta 1928 solmitun [[Kellogg–Briand-sopimus|Kellogg–Briand-sopimuksen]] vastainen. Sopimus kielsi hyökkäyssodan kansainvälisen politiikan keinona.

{{legend|#f6ac2a|Japanin miehitys ja sateliittivaltiotsatelliittivaltiot}}

Mantšukuon tunnustitunnustivat [[El Salvador]] (3 . maaliskuuta 1934) , [[Dominikaaninen tasavalta]] (1934), [[Costa Rica]] (23. .syyskuuta 1934), [[Italian kuningaskunta (1861–1946)|Italia]] (29 . marraskuuta 1937), [[Francon Espanja|Espanja]] (2. .joulukuuta 1937), [[Natsi-Saksa|Saksa]] (12. ,touokuutatoukokuuta 1938) ja [[Unkarin kuningaskunta (1920–1946)|Unkari]] (9 . tammikuuta 1939). [[Neuvostoliitto]] laajensi de facto -tunnustusta 23. maaliskuuta 1935, mutta totesi nimenomaisesti, että tämä ei tarkoita de jure -tunnustamista <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ian Hill Nish | Nimeke = Japanese foreign policy in the interwar period | Vuosi = | Luku = | Sivu = 95| Selite = | Julkaisupaikka = Westport, CT| Julkaisija =Praeger | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 0-275-94791-2| www = | www-tekstiKieli = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.3.2019 | Kieli ={{en}} }}</ref><ref>Turns, David. "Stimson Doctrine of Non-Recognition: Its Historical Genesis and Influence on Contemporary International Law, The." Chinese J. Int'l L. 2 (2003): 123.</ref>.[[Neuvostoliitto]] hyväksyi 13. huhtikuuta 1941 [[Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus|Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen]] allekirjoittamisen jälkeen Mantšukuon aseman itsenäisenä valtiona de jure vastineeksi Japanin tunnustaen naapurimaan [[Mongolian kansantasavalta|Mongolian kansantasavallan]] koskemattomuuden<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Stephen Kotkin, Stephen | Nimeke = Mongolia in the Twentieth Century: Landlocked Cosmopolitan | Vuosi = 2000| Luku =1999 | Sivu = 123 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Routledge| Suomentaja = | TunnisteIsbn = | Isbn =0765605368 | wwwKieli = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.3.2019 | Kieli ={{en}} }}</ref>.

Neuvostoliitto ylläpiti aluksi viisi pääkonsulaattia Mantšukuossa, vaikka vuosina 1936–1937 niitä oli vain kaksi: yksi [[Harbin]]issa ja toinen [[Manzhouli]]ssa.<ref>[http://www.knowbysight.info/6_MID/03792.asp Генеральное консульство СССР в Харбине] </ref><ref>[[Igor Ivanov|Ivanov, Igor]] (2002). ''Outline of the History of the Minister of Foreign Affairs of Russia''. In Russian. OLMA Media Group, s. 219</ref><ref>[http://www.law.osaka-u.ac.jp/~tanakahi/china40s/data/E-CH.htm Chronology of China in the 1940s] [[Osakan yliopistoyliopiston ]]oikeustieteellinen School of Lawtiedekunta. RetrievedLuettu 29 .12.2017.</ref> Mantšukuo avasi kaksi konsulaattia Neuvostoliitossa, yhden [[Blagoveštšensk]]issa (syyskuussa 1932) ja toisen [[Tšita]]ssa (helmikuussa 1933).<ref>K. A. Karayeva. [http://elar.urfu.ru/bitstream/10995/4839/2/uv-2005-08.pdf МАНЬЧЖОУ ГО (1931-1945): «МАРИОНЕТОЧНОЕ» ГОСУДАРСТВО В СИСТЕМЕ МЕЖДУНАРОДНЫХ ОТНОШЕНИЙ НА ДАЛЬНЕМ ВОСТОКЕ] . [[Uralin liittoyliopisto]] .</ref>

Toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen Mantšukuon tunnusti tunnustivat [[Slovakian tasavalta (1939–1945)|Slovakia]] (1 . keäskuuta 1940), [[Vichyn Ranska]] (12 . heinäkuuta 1940), [[Romanian kuningaskunta|Romania]] (1. .joulukuuta 1940), [[Bulgarian kuningaskunta|Bulgaria]] (10 . toukokuuta 1941), [[Suomi]] (18 . heinäkuuta 1941), [[Tanska]] (elokuussa 1941), [[Itsenäinen Kroatian valtio|Kroatia]] (2 . elokuuta 1941), [[Wang Jingwei]]n Kiina, (30. .marraskuuta 1940), [[Thaimaa]] (5. .elokuuta 1941) ja [[Filippiinit]] (1943).

=== Kirjallisuutta ===