Ero sivun ”Heinrich Böll” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 33:
Böll syntyi [[Köln]]issä liberaaliin, pasifistiseen katolilaisperheeseen. Hän onnistui välttämään [[Hitler-Jugend]]iin liittymisen [[1930]]-luvulla. Böll toimi kirjakauppa-apulaisena ja opiskeli [[saksan kieli|saksaa]], kunnes joutui vuonna [[1938]] työpalveluun ja sen jälkeen sotaväkeen, jossa hän palveli [[Ranska]]ssa, [[Romania]]ssa ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]]. Koko sodan ajan Böll yritti vapautua palveluksesta, vältteli uralla etenemistä, teeskenteli sairauksia ja väärensi lomatodistuksia. Vuonna 1942 Böll meni naimisiin. Hän haavoittui neljästi sodan aikana ja sodassa saadut vammat johtivat elinikäiseen sairaalakierteeseen. Lopulta Böll jäi huhtikuussa [[1945]] [[Yhdysvallat|amerikkalaisten]] [[sotavanki|sotavangiksi]] ja pääsi vapauduttuaan jatkamaan yliopisto-opintojaan. Hän ei kuitenkaan koskaan valmistunut yliopistosta.
30-vuotiaana Böll aloitti päätoimisena kirjailijana. Alussa hän kirjoitti hemingwaymäisen niukkatyylisiä, realistisia novelleja, joissa kuvattiin sotaa ja sodasta paluun ongelmia (ns. avohakkuutyyli / ''Kahlschlag''). Hänen tuotantonsa luetaan sodan jälkeiseen, ns. rauniokirjallisuuden (''Trümmerliteratur'') perinteeseen. Lyhyet kertomukset käsittelivät pienen ihmisen näkökulmasta suuria inhimillisiä kokemuksia ja niissä oli lyhyydestään huolimatta suuri lataus. Hänen ensimmäinen romaaninsa ''Der Zug war pünktlich'' ilmestyi vuonna [[1949]]. Sen jälkeen häneltä ilmestyi useita romaaneja ja novellikokoelmia, ja vuonna [[1972]] Böllille myönnettiin [[Nobelin kirjallisuuspalkinto]] ensimmäisenä saksalaisena [[Thomas Mann]]in vuonna [[1929]] ja [[Hermann Hesse]]n vuonna [[1946]]
Sotakirjallisuuden jälkeisessä tuotannossaan Böll tarkastelee ja kritisoi [[Länsi-Saksa|Saksan liittotasavallan]] talousihmeen tavoitteita ja sen synnyttämiä ilmiöitä: vaurastumista, menneisyyden unohtamista, perisaksalaista porvarillisuutta. Hän oli yhteiskuntakriitikko, jollaista tänä aikana ei enää ole. Häntä on sanottu "sodanjälkeisen Saksan omaksitunnoksi". Romaanien ja novellien lisäksi hän kirjoitti kuunnelmia, näytelmiä, runoja, esseitä ja 1960-luvulta lähtien enenevässä määrin myös poliittisesti kantaa ottavia tekstejä. Hän toimi kansainvälisen [[Pen-klubi]]n puheenjohtajana vuosina [[1971]]–[[1974]]. 1970-luvulla hän joutui poliittisten kannanottojensa vuoksi muiden intellektuellien ohella syytetyksi terroristien puolustamisesta ja suojelusta. Hän kritisoi kirjailijoiden vainoamista maailmalla ja otti omaan kotiinsa asumaan Venäjältä karkotetun kirjailija-toisinajattelija Solženitsynin.<ref>[http://authorscalendar.info/hboll.htm Heinrich Böll] Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008 {{en}} </ref> Hän matkusteli Etelä-Amerikassa ja puhui niin eteläkorealaisen kirjailijan, Vietnamin venepakolaisten kuin Bolivian kansankin puolesta. Böll kritisoi myös katolista kirkkoa. 1980-luvulla hän puhui rauhanliikkeen puolesta ja tuki Vihreää puoluetta.
| |||