Ero sivun ”Suvisaaristo” versioiden välillä

12 merkkiä poistettu ,  1 vuosi sitten
p
kh, -w
(Luonnonsuojelualueet)
p (kh, -w)
'''Suvisaaristo''' ({{k-sv|Sommaröarna}}) on [[Espoo]]n merellinen kaupunginosa (alueet 451 ja 452), [[saaristo]] [[Suomenlahti|Suomenlahteen]] pistävän [[Soukka|Soukan]] niemen edessä, Espoon lounaiskolkassa. Alueella on noin 500 ympärivuotista asukasta, mutta pääosan alueen rakennuskannasta muodostavat [[kesämökki|kesämökit]].
 
Suvisaaristossa toimii yhdeksän rekisteröityä yhdistystä; jäsenluvuista suurimmat ovat [[pursiseura]] ESF, melontaseura Canoa, nuorisoseura SViE, VPK ja asukasyhdistys Sommarö-seura, jonka työn tuloksena Suvisaaristoon perustettiin oma [[vesiosuuskunta]] [[vuonna 1999]], sen jälkeen kun Espoon kaupunki ei suostunut vesijohtoverkoston maksumieheksi haja-asutusalueen kalleuteen vedoten. Verkosto toteutettiin uudella tekniikalla, paineistetulla viemärillä, joka on perinteistä huomattavasti hellävaraisempi ympäristölle.
 
[[Uudenmaan liitto|Uudenmaan liiton]] maakuntahallitus valitsi Suvisaariston Vuoden uusmaalaiseksi kyläksi 2007.<ref>[http://www.uudenmaanliitto.fi/index.phtml?s=38&4904_m=5714 Uudenmaan liitto]</ref>
 
==Historia==
 
Suvisaaristo koostui alun perin kolmesta [[Maatila|tilasta]], Stor-Svinö, Lill-Svinö ja Moisö.<ref name="Kyto">[http://www.maanmittauslaitos.fi/Kytosta_muodostetaan_uusi_tila.htm Kytöstä muodostetaan uusi tila - Toimitusmiesten mielestä Edelmannit omistajia, Espoon kaupunki eri mieltä] – Maanmittauslaitos tiedottaa</ref> Ajoittain historiassa ne ovat olleet hylättynä köyhyyden tai rauhattomien aikojen takia, mutta välillä myös suhteellisen vauraita. Vuoden [[1571]] veronkantorekisterissä Svinön tiloilla oli kummassakin kuusi [[lehmä]]ä ja kaksi [[hevonen|hevosta]]. Moisöllä oli viisi lehmää, yksi [[vasikka]] ja yksi hevonen. Nämä lukumäärät ylittivät esimerkiksi kaikkien [[Matinkylä]]n [[talonpoika|talonpoikien]] omistukset. Vauraus selittynee sillä, että Suvisaariston tilat olivat vanhastaan saaneet maksaa [[vero]]nsa [[hylkeet|hylkeenrasvassa]] ja maavuokransa kuninkaankartanolle [[silakka|suolasilakoissa]].
 
Saarien talonpojat lunastivat tilojaan omiksi [[1825]]. Vuonna 1920 saariston kolme tilaa myytiin [[Juselius]]-suvun omistamalle Aktiebolaget Sommaröarna -osakeyhtiölle ja ne yhdistettiin saman vuonna yhdeksi Sommaröarna-nimiseksi tilaksi.<ref name="Kyto" /> Täten sai alkunsa Suvisaarten [[kesämökki]]kausi. [[Saari]]ssa, joihin ei ollut silloin vielä [[silta]]a, oli kymmenisen [[kalastus]]torppaa, ja sattuneesta syystä näillä oli [[kieltolaki|kieltolain]] aikana varaa lunastaa torppiaan ja rakennuttaa tilavia [[huvila|huviloita]] vuokrattaviksi [[helsinki]]läisille.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} 1920-luvulla kuljettiin saaristohöyryillä ja moottorimatkustajaveneillä. Saariin oli rekisteröity yksi oma [[höyrylaiva]], SS ''Sommaröarna'', mutta se myytiin pian kannattamattomana. 1930-luvulla tulivat alkuun [[sähkö|sähkö-]] ja [[puhelin]]johdot ja [[1936]] sillat Svinölle ja Ramsölle, minkä jälkeen alkoi säännöllinen [[bussi]]liikenne. Sillat uusittiin ja levennettiin kaksikaistaisiksi [[1976]].
 
==Elinkeinot==
 
Elinkeinot ovat olleet perinteiset saaristoaskareet, kalastus, [[metsästys]], pienimuotoinen [[maanviljely]], ja saarilla toimi monta hyvänmaineista puunveistäjää, kivityöstäjää ja timpuria. Stor-Svinön [[isäntä]] 1880-luvulla oli myös jaalakippari. Aikaisemmin tiloilla oli [[luotsi|luotsausvelvollisuus]] tarpeen tullen, ja asukkaita velvoitettiin myös ylläpitämään muutamia [[viitoitusjärjestelmä|reimareita]] ja väylämerkkejä. 1950-luvulla Suvisaaristossa oli kuusi [[veneveistämö]]ä, joissa kolmessa rakennettiin veneitä, ja kaikissa huollettiin veneitä ja moottoreita. Silloin oli vielä sillattomissa saarissa kuusi perhettä pääelinkeinona kalastusta harjoittavia ja siltojen ulottuvissa kolme, joille kaikille venehuolto oli tärkeä. Viimeinen ammattikalastaja vetäytyi [[eläke|eläkkeelle]] 1980-luvulla, mutta veneveistämöjä on edelleen kaksi toiminnassa, toinen niistä alueen synty­peräisen ­asukkaan hallussa. Yhden veneveistämön rakennuksessa toimi 1950-luvulta 1970-luvulle [[muovi]]tehdas. Moisön viimeistä hevosta, Frelinde, saatettiin tuonpuoleisille laitumille 1952, ja lehmät, Utta ja Popsi, saivat 5-10 vuotta vielä armonaikaa. 1960-luvulle asti toimi Lill-Svinön rakennuksissa vuokraviljelijä, jolla oli muutama lehmä. Muutamalla timpurilla oli oma hevonen auttamassa työnsä kuljetuksissa. Muutamaa vuotta pidettiin Svinössä kesäisin [[lammas|lampaita]] osakastoiminnan muodossa, ja Moisössä oli toimiva kanala 1970-luvun loppuun saakka. Enimmillään kauppoja oli kolme ja postikonttorikin tuli 1970-luvulla, mutta se oli toiminnassa vain muutaman vuoden.
 
==Väestö, rakennuskanta ja infrastruktuuri==
 
Ympärivuotista asutusta oli 1950-luvulla viitisenkymmentä taloutta ja väestö oli kahta lukuun ottamatta [[suomenruotsalaiset|ruotsinkielisiä]]. Vuonna 2012 Suvisaariston asukasluku oli 640, joista ruotsinkielisiä 218 (34&nbsp;%).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.aluesarjat.fi/ | Nimeke = Helsingin seudun aluesarjat | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Tilasto: Espoon väestö äidinkielen mukaan 1.1. | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.5.2012 | Kieli = }}</ref> Alkuperäisväestöstä on ehkä parisenkymmentä perhettä jäljellä. Alue oli 1970-luvulta 1990-luvulle saakka [[kaavoitus|kaavoituksen]] kesken­eräisyyden vuoksi [[rakennuskielto|rakennus­kiellossa]], eikä sitä myöhemminkään ole rakennettu kovin tiheästi. Kuitenkin 1800-luvulla rakennettuja taloja lienee enää muutama jäljellä, muun muassa Pentalan kalastajatilan ranta-aitta, Munkholmenin huvila ja Moisön [[navetta]]. 1990-luvulla tonttihinnat kipusivat melko korkealle, ja uudisrakennukset ovatkin nykypäivinä niiden mukaisia. Pääsaarilla kesäasutusta on enää nimeksi, mutta ulkosaarilla mökkejä on vielä jonkun verran käytössä. Vuonna 2008 enää yksi perhe asui ympäri vuoden saaressa, johon ei ole tieyhteyttä.
 
25 064

muokkausta