Ero sivun ”Aarno Laitinen” versioiden välillä

[[Suomen presidentinvaali 1982|Vuoden 1982 presidentinvaalin]] edellä julkaistiin [[satiiri]]nen kohukirja ''Tamminiemen pesänjakajat'', jonka tekijäksi ilmoitettiin Lauantaiseura. Nimimerkin takana olivat Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä toiminut Laitinen sekä viisi muuta politiikan toimittajaa, muiden muassa HS:n myöhempi päätoimittaja [[Janne Virkkunen]]. Kun kirjan alkuperäinen kustannussopimus [[WSOY]]:n kanssa raukesi, kirjan julkaisi [[Urpo Lahtinen|Urpo Lahtisen]] [[Lehtimiehet]] Oy:n "pöytälaatikkofirma" Kustannus-Vaihe. WSOY:n pääjohtaja [[Hannu Tarmio]] paljasti kirjan tekijät helmikuussa 1982, mikä johti Laitisen erottamiseen ja varoitukseen muille kirjan tekijöille. Laitinen vei erottamisensa [[välimiesoikeus|välimiesoikeuteen]], joka totesi toukokuussa 1982 antamassaan päätöksessä erottamisen laittomaksi ja määräsi Sanoma Oy:n maksamaan Laitiselle 20&nbsp;000 markan korvaukset. Tämän jälkeen Laitinen siirtyi [[Hymy (lehti)|Hymy]]-lehden pakinoitsijaksi.<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1983'', s. 107. Helsinki: Otava, 1982.</ref>

 

 

Vuonna 2003 Laitinen sai kunnianloukkaussyytteen pakinasta, joka oli julkaistu Iltalehdessä vuonna 2000 otsikolla "Ilmiantajien paratiisi". Kirjoituksessa hän oli väittänyt verotarkastajan antaneen salassa pidettävää aineistoa tiedotusvälineille ja siten syyllistyneen virkamiehen salassapitovelvollisuuden rikkomiseen.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko=Iltalehdelle korvaustuomio kunnianloukkauksesta | Julkaisu=Helsingin Sanomat | www=http://www.hs.fi/arkisto/haku?pageNumber=1&free=Aarno+AND+Laitinen&advancedSearch=1&fromDay=6&fromMonth=11&fromYear=2003&toDay=6&toMonth=11&toYear=2003 | www-teksti=Hakutulos HS:n arkistosta | Ajankohta=6.11.2003 | Viitattu=25.2.2010}}</ref> Vuonna 2005 antamassaan tuomiossa [[Turun hovioikeus]] katsoi, ettei Laitisella ollut ollut riittävää näyttöä väitteelleen kantajan syyllistymisestä rikokseen, minkä lisäksi Laitinen oli esittänyt kantajasta ja tämän poliittisesta toiminnasta perättömiä ja loukkaavia väitteitä tavalla, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan kantajalle vakavaa haittaa ja vahinkoa. Tämän nojalla hovioikeus tuomitsi Laitisen törkeästä kunnianloukkauksesta 2780 euron sakkoihin sekä Laitisen ja Iltalehden julkaisijan [[Alma Media]]n maksamaan kantajalle yhteisvastuullisesti 7500 euron korvaukset henkisistä kärsimyksistä. [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkein oikeus]] ei pitänyt elokuussa 2006 antamassaan päätöksessä kunnianloukkausta törkeänä ja alensi korvaussumman käräjäoikeuden langettamaan 3500 euroon.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko=Korkein oikeus lievensi Aarno Laitisen tuomiota | Julkaisu=Helsingin Sanomat | www=http://www.hs.fi/arkisto/haku?pageNumber=1&free=Aarno+AND+Laitinen+AND+7500&advancedSearch=1&fromDay=17&fromMonth=8&fromYear=2006&toDay=17&toMonth=8&toYear=2006 | www-teksti=Hakutulos HS:n arkistosta | Ajankohta=17.8.2006 | Viitattu=25.2.2010}}</ref> Jo ennen jutun oikeuskäsittelyä, maaliskuussa 2001, [[Julkisen sanan neuvosto]] oli antanut kyseisen pakinan johdosta Iltalehdelle langettavan päätöksen katsottuaan lehden loukanneen hyvää lehtimiestapaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://blogit.iltalehti.fi/aarno.laitinen/2010-05/30/70/ |Nimeke=Julkinen lynkkaaja | Aarno Laitinen / Blogit / Iltalehti.fi | Julkaisija=Iltalehti |Julkaistu=30. toukokuuta 2010 }}</ref>