Ero sivun ”Piano” versioiden välillä

Pianon historian aikana ääniala kasvoi pitkän ajan sisällä nykyiseen laajuuteensa. Cristoforin soittimien, siis ensimmäisten pianojen, ääniala oli 4 tai 4 ½ oktaavia. [[Gottfried Silbermann]] – joka esitteli soittimiaan aluksi huonolla menestyksellä [[Johann Sebastian Bach]]ille – rakensi meille tunnettuihin soittimiinsa yleensä vajaat viisi oktaavia. Mozartin käyttämät soittimet vaihtelivat, mutta kaikki hänen säveltämänsä [[pianokonsertto|pianokonsertot]] ja [[pianosonaatti|pianosonaatit]] voidaan soittaa äänialaltaan 5 ½ oktaavin soittimella, joka 1700-luvun lopulla olikin tavallisin. [[Ludwig van Beethoven|Beethovenin]] aikaisissa wieniläisissä soittimissa oli 6 ½ oktaavia. [[Lontoon maailmannäyttely]] vuonna [[1851]] merkitsi 7 oktaavin läpimurtoa: ääniala alkoi kaikilla soittimiaan näytteille asettaneilla valmistajilla subkontraoktaavin A:sta. Kaikki merkittävät valmistajat laajensivat 1870-luvun kuluessa diskantin viisiviivaiseen c:hen ja näin oli päädytty nykykäytäntöön.

 

 

===Kielet===