Ero sivun ”Yöpakkaset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 79.141.146.137) ja palautettiin versio 17105388, jonka on tehnyt Sananiekka57 |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 16:
Presidentti Urho Kekkonen piti muutamaa päivää myöhemmin, 10. joulukuuta, radio- ja televisiopuheen, jossa hän sanoi kokoomuslaisiin ja SDP:n tannerilaisiin ministereihin viitaten muun muassa, että ”''viime aikoina Suomessa on nakerrettu pohjaa Suomen ja Neuvostoliiton hyvän naapuruuden politiikalta''” ja että ”''nyt eroa pyytänyt hallitus ei ole tehnyt päätöksiä, jotka olisivat tarkoittaneet muutoksia ulkopolitiikkaamme.''” <ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1960'', s. 22. Otava 1959. </ref> Presidentti nimitti Fagerholmin hallituksen tilalle [[V. J. Sukselainen|V. J. Sukselaisen]] muodostaman, miltei puhtaasti maalaisliittolaisen [[Sukselaisen II hallitus|hallituksen]] 13. tammikuuta [[1959]]. Hallituksensa erottua Fagerholm siirtyi eduskunnan puhemieheksi.
Yöpakkaset herättivät huomiota myös läntisessä maailmassa. Yhdysvaltalainen [[Yhdysvaltain demokraattinen puolue|demokraatti]]<nowiki/>senaattori [[Hubert Humphrey]] pysähtyi marraskuun lopulla 1958 Helsinkiin matkallaan Moskovaan ja [[Suomen Työnantajain Keskusliitto|Suomen Työnantajain Keskusliiton]] toimitusjohtaja [[Johan Nykopp]] järjesti Humphreylle tapaamisen presidentti Urho Kekkosen kanssa [[Tamminiemi|Tamminiemessä]]. Keskustelun aikana Humphrey ilmoitti Yhdysvaltain olevan valmis tarjoamaan Suomelle taloudellista tukea vastavetona Neuvostoliiton painostukselle. Suomen ulkoministeriö joutui vaikean pulman eteen ja päätti lopulta torjua Yhdysvaltain tarjouksen, koska siitä katsottiin olevan enemmän haittaa kuin hyötyä Suomen kansainväliselle maineelle. Tavattuaan Hruštšovin [[Kreml]]issä Humphrey moitti tätä Suomeen kohdistetusta kauppapoliittisesta painostuksesta, mutta Hruštšov ei ollut ymmärtävinään, mitä Humphrey tarkoitti.<ref> Max Jakobson: ''Veteen piirretty viiva'', s. 143. Otava 1980, Helsinki. </ref>
==Yöpakkasten päättyminen==
| |||