Ero sivun ”Dmitri Šostakovitšin muistelmat” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Fix, siirretty tekstiä säveltäjän artikkelista.
pieniä epäloogisuuksia...
Rivi 38:
<blockquote>Nämä eivät ole muistelmat itsestäni, vaan muista ihmisistä. Muut tulevat kirjoittamaan meistä. Ja heiltä tulee tietenkin valheita kuin saavista kaataen. Mutta se on heidän asiansa.<ref>''Dmitri Šostakovitšin muistelmat'', s. 36.</ref></blockquote>
 
Säveltäjän leski Irina Šostakovitš tuomitsee Volkovin teoksen nykyisin väärennökseksi, ja lukujen alussa olevat allekirjoitukset on kerätty hänen mukaansa ”milloin mistäkin”. Volkov olisi tavannut hänen mukaansa Šostakovitšin ennen tämän kuolemaa kolme kertaa enintään parin tunnin ajan kerrallaan.<ref name="VS3">Sirén, Vesa: Šostakovitš-sota kytkettiin Suomeen. ''Helsingin Sanomat'' 13.11.2011, s. C 2.</ref> Samoin kirjan tuomitsee Šostakovitšin kanssa yhteistyötä tehnyt sopraano [[Galina Višnevskaja]], joka sanoo Volkovin keränneen huhuja. Višnevskaja oli aikaisemmin pitänyt muistelmia aitona.<ref name="robinson">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.nytimes.com/1990/11/25/books/his-music-never-lied.html | Nimeke=His Music Never Lied | Tekijä=Robinson, Harlow | Julkaisu=The New York Times | Ajankohta=25.11.1990 | Viitattu=3.12.2009 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>1970-luvulla Irina Šostakovitš halusi saada muistelmien tekijänoikeudet hallintaansa. Kun se ei onnistunut, hän alkoi väittää muistelmia väärennökseksi. Ks. Ho & Feofanov 1998, s. 49, 77.</ref> Samoin kirjan tuomitsee Šostakovitšin kanssa yhteistyötä tehnyt sopraano [[Galina Višnevskaja]], joka sanoo Volkovin keränneen huhuja. Teoksen minä-muoto ei hänen mukaansa voi olla mahdollinen, koska niin laajaa minä-muotoista kerrontaa Volkovilla ei voinut olla.<ref name="vs">{{Lehtiviite | Tekijä=Sirén, Vesa | Otsikko=Irina Šostakovitš avaa vihdoin kotinsa | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Ajankohta=19.6.2009| Sivut=C1}}</ref>
 
Sitä vastoin säveltäjän lapset [[Maksim Šostakovitš|Maksim]] ja Galina Šostakovitš pitävät teosta aitona, samoin useat Šostakovitšin ystävät (muun muassa [[Vladimir Ashkenazy]]<ref name="robinson"/> [[Rudolf Baršai]], [[Kirill Kondrašin]], [[Juri Ljubimov]]). [[Mstislav Rostropovitš]] piti teosta aitona vuonna 1979,<ref>Heikinheimo, Seppo: Rostropovitsh puhuu suunsa puhtaaksi: ”Hrennikov vei Prokofjevin ennenaikaiseen hautaan.” ''Helsingin Sanomat'' 5.12.1979.</ref> mutta myöhemmin hän muutti kantaansa, mahdollisesti siksi että Volkov ei suostunut hänen puolisonsa [[Galina Višnevskaja]]n muistelmien haamukirjoittajaksi. Maksim Šostakovitš puolestaan väitti teosta väärennökseksi ennen muuttamistaan pois Neuvostoliitosta. Vuonna 1988 hän kuitenkin totesi kirjasta: ”Se on totta. Se on tarkka. Se on korrekti.”<ref>Heikinheimo, Seppo: Kymmenen vuotta aitouskiistaa. Teoksessa ''Dmitri Šostakovitšin muistelmat'', s. 351–357. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10904-9.</ref>