Ero sivun ”Suezin kriisi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kirjoitusvirheitä korjattu |
|||
Rivi 41:
Hyökkäyksen alun kiivaan vastarinnan jälkeen Israel valtasi Gazan kaistan marraskuun alkupäivinä ja lähes koko Siinai oli sen hallussa 6. marraskuuta mennessä. Hyökkäyksen aikana maa sai tärkeää ilmatukea, aseistusta ja logistista apua Ranskalta. Lisäksi Egypti oli keskittänyt joukkonsa kanava-alueelle brittien ja ranskalaisten ilmahyökkäysten alettua. Israel oli saavuttanut tavoitteensa Tiraninsalmen avaamiseksi valloittamalla Siinain eteläkärjen ja salmen suun kaksi saarta. Koko operaatiossa oli saanut surmansa noin 200 israelilaista, kun taas egyptiläisten puolella tappiot olivat tuhansia. Maan armeija oli myös kärsinyt huomattavat materiaalitappiot. 7. lokakuuta Israel ilmoitti purkaneensa Egyptin kanssa vuonna 1949 tehdyn aseleposopimuksen, mikä tarkoitti käytännössä aikeita jäädä niemimaalle. Brittien ja ranskalaisten maajoukot saapuivat kanava-alueelle vasta edelleen jatkuneiden ilmaiskujen jälkeen 5. marraskuuta.<ref name="isr" />
Yhdysvalloissa uutinen kriisistä otettiin vastaan raivostuneena. Eisenhowerilla oli vain viikko seuraaviin presidentinvaaleihin. Maa ryhtyi ajamaan tulitaukoa [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:ssa ja yritti estää Neuvostoliiton väliintulon.<ref name="camb" /> Yhdysvalloille oli tärkeää, että Neuvostoliitto ei voisi käyttää tilannetta vahvistaakseen omaa asemaansa Lähi-idässä.<ref name="isr" /> Israelin Yhdysvallat uhkasi tuomita hyökkäävänä osapuolena.<ref name="camb" /> Liittolaiselleen Britannialle maa ilmoitti puolestaan Yhdysvaltojen ja Britannian erityissuhteen olevan vaakalaudalla. Neuvostoliitossa Hruštšov näki kriisin tilaisuutena ohjata maailman huomio pois tällä välin alkaneesta [[Unkarin kansannousu|Unkarin kansannoususta]].<ref name="camb" /> Maan pääministeri [[Nikolai Bulganin]] oli puolestaan uhannut osapuolia jopa ydinaseilla. 7.
==Seuraukset==
| |||