Versio 12. helmikuuta 2018 kello 15.47 (muokkaa) Lentokonefani (keskustelu \| muokkaukset) p (Käyttäjän 62.148.126.21 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Haltiamieli tekemään versioon.) Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla ← Vanhempi muutos		Versio 23. maaliskuuta 2019 kello 10.17 (muokkaa) (kumoa) Abc10 (keskustelu \| muokkaukset) (tarkennus) Uudempi muutos →
Ensimmäinen tieto Suomessa esiintyvästä kullasta on [[Olaus Magnus\|Olaus Magnuksen]] kartassa vuodelta 1539. Tiettävästi ensimmäinen löytö tehtiin kuitenkin vasta vuonna 1836, jolloin nimismies Boucht löysi kultahiukkasen dolomiitista [[Kemijoki\|Kemijoen]] suulta. Silloinen valtiovalta käynnisti etsinnät Etelä-Lapissa ja Kuusamossa, mutta tulokset eivät riittäneet kaivostoiminnan aloittamiseksi. Lapissa löytyi lupaavasti kultaa [[Ivalojoki\|Ivalojoelta]] syyskesällä [[1868]].<ref>[http://www.gtk.fi/_system/print.html?from=/geologia/kiviharrastus/maakuntakivet/lappi.html Lappi - kulta] Geologian tutkimuskeskus</ref> Koko kesän jatkuneen etsintäretken päätteeksi löysi [[Suomen Rahapaja]]n johtaja [[Johan Konrad Lihr]] Ivalojoen Nulkkamukasta hyvän esiintymän, ja sen perusteella syntyi Suomen ensimmäinen kultaryntäys. Senaatti antoi asetuksen kullanhuuhdonnasta, ja kaivajat ryntäsivät etenkin Ivalojoen varteen, jossa keskuspaikkana toimi Porttikosken törmällä sijaitseva [[Ivalojoen Kultala]]. Kullankaivajia saapui kaikkialta Suomesta ja jopa maan rajojen ulkopuolelta. Suurimmillaan kaivajien määrä oli vuonna 1871, noin 500 miestä. Vähitellen huuhtojat siirtyivät Laanilaan. Kultaa saatiin aluksi 55 kg vuodessa, myöhemmin noin 20 kg vuodessa. ''Oy Ivalojoki Ab'' ja ''Lapin Kulta Oy'' yrittivät aloittaa koneellista kullanhuuhdontatoimintaa, mutta tulokset jäivät lopulta laihoiksi ja yhtiöt tekivät nopeasti konkursseja. Lemmenjoen kultakuume koettiin vasta [[toinen maailmansota\|toisen maailmansodan]] jälkeen, kun sodasta palanneet nuoret miehet lähtivät kokeilemaan onneaan Lapin kultamaille. Monet näistä uhkarohkeistakin seikkailijoista jäivät Lappiin koko iäkseen ja heistä syntyivät kuuluisimmat kultalegendat. Näitä Lapin elinkautisia olivat mm. Yrjö "Karhu" Korhonen, Niilo "Nipa" Raumala, Heikki "Kultasilmä" Kokko, Kullervo "Kone" Korhonen, Jalmari Hepo-oja, Jukka Pellinen ja Jaakko Isola. [[Tiedosto:Miners During the Gold Rush in Alaska ca 1900.gif\|thumb\|[[Klondike]]n kultaryntäyksen kullankaivajia Alaskassa noin vuonna 1900.]] * [[Appalakit]] 1848 * [[~~Kalifornia~~Kalifornian kultaryntäys]] ([[1848]]–[[1855~~]]) (ks. [[Kalifornian kultaryntäys~~]]) * [[Colorado]] [[1859]] * [[~~Australia~~Australian kultaryntäykset]] vuodesta [[1851]] alkaen * [[Nevada]] 1850-luvulla * [[Brittiläinen Kolumbia]], [[Kanada]] 1858-1860 * [[Oregon]] 1860-1870 * [[Transvaal]], [[Etelä-Afrikka]] 1886 * ~~[[Klondike]] 1896 (ks.~~ [[Klondiken kultaryntäys]]) 1896 * [[Alaska]] 1898

Ero sivun ”Kultaryntäys” versioiden välillä

Kultaryntäys (muokkaa)

Versio 23. maaliskuuta 2019 kello 10.17