Ero sivun ”Svartholman merilinnoitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 81:
===Venäläisenä vankilana===
Suomen siirryttyä Venäjän valtaan Suomen sodan jälkeen [[Haminan rauha]]nsopimuksella vuonna [[1809]] Svartholman rajalinnoitus joutui kauaksi [[Tornionjoki|Tornionjokeen]] siirtyneestä valtakunnan rajasta. Linnoituksen sotilaallinen merkitys hiipui, ja sitä ryhdyttiin osittain riisumaan aseista. Venäläinen varuskunta majaili linnoituksessa kuitenkin vuoteen [[1853]] saakka. Kutistuneen varuskunnan seuraksi saareen muutti [[1830-luku|1830-luvulla]] vankila. Kotimaisten rangaistusvankien lisäksi linnoituksen vanhassa vartiotuvassa virui joukko venäläisiä [[poliittinen vanki|poliittisia vankeja]]. Linnoistusta käytettiin varsinaisesti [[rangaistusvanki]]en vankilana [[1839]]-[[1852]]. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Instituto de geografico Agistono, Novara | Nimeke=Maailman ja Suomen Suuratlas | Sivu = 339| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=[[WSOY]] | Vuosi=1985 | Tunniste=ISBN ISBN 951-0-12598-9}}</ref>
Vankilan ehkä tunnetuin pappi oli [[herrnhutilaisuus|herrnhutilaisuudesta]] voimakkaita vaikutteita saanut [[Henrik Renqvist]], joka määrättiin tähän tehtävään rangaistuksena: ollessaan kappalaisena huonosti hoidetussa Liperin seurakunnassa hän astui aivan liian voimakkaasti hengellisesti velttoina pitämiensä kirkkoherran ja [[Johan Molander|piispa Molanderinkin]] varpaille eikä piitannut ylemmänkään tahon varoituksista herätysmielisessä innossaan. Niinpä hänestä tehtiin vankilapappi, koska katsottiin että tällaisessa paikassa into kyllä laimenee. Toisin kävi: yhdeksän vuoden vankilapalvelu vuosina 1825–1835 vain syvensi ja tiivisti nuoren papin intomieltä. Svartholmassa hän laski perustan myöhemmässä elämässä ajamalleen raittiusliikkeelle.
| |||