Ero sivun ”Svartholman merilinnoitus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 74:
Sodan alkaessa linnoituksen kunnosta on ristiriitaisia kuvauksia. Linnaa varustanut kenraalimajuri [[Johan Fredrik Aminoff]] kertoi saattaneensa linnoituksen hyvään puolustuskuntoon.<ref name="SSH s.84"> Suomen sodan historia 1808–1809, s. 84.</ref> Myöhemmin puolustajien antamien selvitysten mukaan aseistus oli kunnossa, mutta puutetta oli ennen kaikkea muonasta, lääkkeistä sekä juomavedestä. <ref name="SSH s.84"> Suomen sodan historia 1808–1809, s. 84.</ref>
 
Helmikuussa [[1808]] hyökkäykseen lähtenyt [[Venäjän keisarikunnan armeija]] saavutti pian rajan pinnassa sijaitsevan Loviisan ja ryhtyi piirittämään linnoitusta.<ref name=nba /> Venäläisiä johtanut [[Friedrich Wilhelm von Buxhoevden]] näki, että suora hyökkäys jään yli aiheuttaisi liian suuria tappioita. Hän päätyikin katkaisemaan linnoituksen huoltoyhteydet ja ryhtyi piirittämään linnaketta. Buxhoevden lähetti [[22. helmikuuta]] jäälle neuvottelijat. Neuvottelijoiden esittämän antautumisvaatimuksen linnoituksen apulaiskomentaja kapteeni [[C. G von Schoultz]] kuitenkin torjui. Venäläiset olivat löytäneet itäpuolelta kohdan, mihin linnoituksen tykistö ei puutteellisten sektorien vuoksi voinut ampua. Venäläisten tulituksessa henkilövahingot olivat pieniä, mutta tulitus tuhosi majoitus- ja varastotiloja. <ref name="SSH s.84" /> Kapteeni Schoultz neuvotteli venäläisten kanssa aselevon ajalle 11.–14. maaliskuuta. Aselevon jälkeen linnoituksessa oli jäljellä 19 upseeria, 27 aliupseeria sekä 499 sotilasta. Sairastuvalla oli 135 henkilöä ja linnoituksen muonavarasto oli ehtymässä.<ref name="SSH s.84" /> Linnoituksen komentaja majuri [[Karl Magnus Gripenberg]] ehdotti upseerikunnalle antautumista. Gripenbergin laatimien antautumisehtojen mukaan varuskunta sai marssia ulos täysissä aseissa, musiikin soidessa. Jäällä miehistö luovutti aseensa, upseeristo sai pitää miekkansa. Sotavangit saivat lähteä kotiinsa ja sairaille järjestettiin hoitoa venäläisessä sotasairaalassa. <ref name="SSH s.84" />
 
Aselevon jälkeen linnoituksessa oli jäljellä 19 upseeria, 27 aliupseeria sekä 499 sotilasta. Sairastuvalla oli 135 henkilöä ja linnoituksen muonavarasto oli ehtymässä.<ref name="SSH s.84" /> Linnoituksen komentaja majuri [[Karl Magnus Gripenberg]] ehdotti upseerikunnalle antautumista. Gripenbergin laatimien antautumisehtojen mukaan varuskunta sai marssia ulos täysissä aseissa, musiikin soidessa. Jäällä miehistö luovutti aseensa, upseeristo sai pitää miekkansa. Sotavangit saivat lähteä kotiinsa ja sairaille järjestettiin hoitoa venäläisessä sotasairaalassa. <ref name="SSH s.84" />
Piiritys kesti ainoastaan vajaan kuukauden ja venäläistykistö ampui linnoitusta vain harvakseltaan. Pitkään piiritykseen varautunut [[Nikolai Kamenski (kenraali)|Kamenskin]] divisioona vapautui muihin tehtäviin, lisäksi venäläiset huomasivat, että tuleva vastustaja ei olisikaan niin sisukas kuin etukäteen oli arvioitu. Linnoituksen piiritys lienee vaikuttanut tapaan, millä venäläiset käsittelivät myöhemmin [[Viaporin piiritys|Viaporia]].<ref name="SSH s.84" />
 
Piiritys kesti ainoastaan vajaan24 kuukaudenvuorokautta ja venäläistykistö ampui linnoitusta vain harvakseltaan. Pitkään piiritykseen varautunut [[Nikolai Kamenski (kenraali)|Kamenskin]] divisioona vapautui muihin tehtäviin, lisäksi venäläiset huomasivat, että tuleva vastustaja ei olisikaan niin sisukas kuin etukäteen oli arvioitu. Linnoituksen piiritys lienee vaikuttanut tapaan, millä venäläiset käsittelivät myöhemmin [[Viaporin piiritys|Viaporia]].<ref name="SSH s.84" /> Yhden arvion mukaan puolustajia ei kaatunut sotatoimien aikana lainkaan taisteluissa. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Instituto de geografico Agistono, Novara | Nimeke=Maailman ja Suomen Suuratlas | Sivu = 339| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=[[WSOY]] | Vuosi=1985 | Tunniste=ISBN ISBN 951-0-12598-9}}</ref>
 
===Venäläisenä vankilana===