Ero sivun ”PIK-5” versioiden välillä

PIK-5 oli Suomen ilma-alusrekisterin yleisin konetyyppi 1960-luvun alussa. Konetta käytettiin alkeiskoulutukseen monissa ilmailukerhoissa, ja onnettomuuksia sattui paljon.<ref name="raunio1995s84-85"/> Lentokoulutus tapahtui tuolloin edellisiltä vuosikymmeniltä vallinneeseen tapaan yksipaikkakoulutuksena, sillä ilmailukerhot olivat alkuun varsin vastahakoisia kaksipaikkaisiin koulukoneisiin siirtymisessä. Niiden uskottiin romuttavan lentokerhojen taloudet korkeampina pidettyjen rakennus- ja ylläpitokustannusten takia.<ref>Raunio 1995, s.&nbsp;138–143.</ref> Yksipaikkakoulutus oli yksi merkittävistä tekijöistä suuren onnettomuusmäärän taustalla. Kaksipaikkakoulutuksen yleistymisen jälkeenkin lento-oppilaat laitettiin ensimmäiselle yksinlennolleen hyvin yleisesti yksipaikkaisella purjekoneella, joka oli usein juuri PIK-5.<ref name="raunio1995s84-85"/>

 

 

Markkionoille alkoi tulla 1960-luvun lopulle tultaessa uusia tehdasvalmisteisia putkirunkoisia purjekoneita, joita valmistettiin etupäässä Saksassa. Koneet olivat ominaisuuksiltaan hyviä ja hinnoiltaan kohtuullisia, mikä sai myös suomalaiset ilmailukerhot innostumaan niistä. Putkirunkoiset koneet alkoivat syrjäyttää puurunkoisia, ja olivat kehittyivät lopulta aikansa hallitsevaksi purjekonetyypiksi ennen [[lujitemuovi]]koneiden markkinoille tuloa 1970-luvulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://oldtimer.nettisivu.org/pik-5c/ | Nimeke =Kalusto: Pik 5c | Julkaisu =oldtimer.nettisivu.org | Julkaisija =Oldtimer Finland ry | Viitattu =19.3.2019}}</ref>