{{legend|#8A2BE2|Valtiot, jotka tunnustivat Mantšukuon}}]]
Mantšukuon tunnusti [[El Salvador]] (3 . maaliskuuta 1934) , [[Dominikaaninen tasavalta]] (1934), [[Costa Rica]] (23 .syyskuuta 1934), [[Italian kuningaskunta (1861–1946)|Italia]] (29 .marraskuuta 1937), [[Francon Espanja|Espanja]] (2 .joulukuuta 1937), [[Natsi-Saksa|Saksa]] (12 ,touokuuta 1938) ja [[Unkarin kuningaskunta (1920–1946)|Unkari]] (9 .tammikuuta 1939). [[Neuvostoliitto]] laajensi de facto tunnustusta 23. maaliskuuta 1935, mutta totesi nimenomaisesti, että tämä ei tarkoita de jure-tunnustamista. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ian Hill Nish | Nimeke = Japanese foreign policy in the interwar period| Vuosi = | Luku = | Sivu = 95| Selite = | Julkaisupaikka = Westport, CT| Julkaisija =Praeger | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 0-275-94791-2| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.3.2019 | Kieli = }}</ref><ref>Turns, David. "Stimson Doctrine of Non-Recognition: Its Historical Genesis and Influence on Contemporary International Law, The." Chinese J. Int'l L. 2 (2003): 123.</ref>.[[Neuvostoliitto]] hyväksyi 13. huhtikuuta 1941 [[Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus|Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen]] allekirjoittamisen jälkeen Mantšukuon aseman itsenäisenä valtiona de jure vastineeksi Japanin tunnustaen naapurimaan [[Mongolian kansantasavalta|Mongolian kansantasavallan]] koskemattomuuden<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Stephen Kotkin | Nimeke = Mongolia in the Twentieth Century: Landlocked Cosmopolitan| Vuosi = 2000| Luku = | Sivu =123 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Routledge| Suomentaja = | Tunniste = | Isbn =0765605368 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.3.2019 | Kieli = }}</ref>.
<ref>Turns, David. "Stimson Doctrine of Non-Recognition: Its Historical Genesis and Influence on Contemporary International Law, The." Chinese J. Int'l L. 2 (2003): 123.</ref> [[Neuvostoliitto]] hyväksyi 13. huhtikuuta 1941 [[Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus|Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen]] allekirjoittamisen jälkeen Mantšukuon aseman itsenäisenä valtiona de jure vastineeksi Japanin tunnustaen naapurimaan [[Mongolian kansantasavalta|Mongolian kansantasavallan]] koskemattomuuden<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Stephen Kotkin | Nimeke = Mongolia in the Twentieth Century: Landlocked Cosmopolitan| Vuosi = 2000| Luku = | Sivu =123 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Routledge| Suomentaja = | Tunniste = | Isbn =0765605368 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.3.2019 | Kieli = }}</ref>.
Neuvostoliitto ylläpiti aluksi viisi pääkonsulaattia Mantšukuossa, vaikka vuonna 1936–37 niitä oli vain kaksi: yksi [[Harbin]]<nowiki/>issa ja toinen [[Manzhouli]]<nowiki/>ssa.<ref>[http://www.knowbysight.info/6_MID/03792.asp Генеральное консульство СССР в Харбине] </ref><ref>[[Igor Ivanov|Ivanov, Igor]] (2002). ''Outline of the History of the Minister of Foreign Affairs of Russia''. In Russian. OLMA Media Group, s. 219</ref><ref>[http://www.law.osaka-u.ac.jp/~tanakahi/china40s/data/E-CH.htm Chronology of China in the 1940s] [[Osakan yliopisto ]] School of Law. Retrieved 29 .12.2017.</ref> Mantšukuo avasu kaksi konsulaattia [[Blagoveštšensk]]<nowiki/>issa (syyskuussa 1932) ja [[Tšita]]<nowiki/>ssa (helmikuussa 1933).<ref>K. A. Karayeva. [http://elar.urfu.ru/bitstream/10995/4839/2/uv-2005-08.pdf МАНЬЧЖОУ ГО (1931-1945): «МАРИОНЕТОЧНОЕ» ГОСУДАРСТВО В СИСТЕМЕ МЕЖДУНАРОДНЫХ ОТНОШЕНИЙ НА ДАЛЬНЕМ ВОСТОКЕ] . [[Uralin liittoyliopisto]] .</ref>
