Ero sivun ”Luterilainen puhdasoppisuus” versioiden välillä

{{Lähteetön|Tarkennus}}'''Luterilainen ortodoksiapuhdasoppisuus''' on [[1500-luku|1500-luvun]] lopussa ja erityisesti [[1600-luku|1600-luvulla]] [[luterilainen kirkko|luterilaisessa kirkossa]] vaikuttanut teologinen ja hengellinen suuntaus. [[kreikan kieli|Kreikankielinen]] sana ''[[ortodoksia]]'' tarkoittaa ''oikeaoppisuutta''. Luterilaisen ortodoksian aikaa kutsutaan usein '''puhdasoppisuuden ajaksi'''.

Luterilainen ortodoksiapuhdasoppisuus syntyi noin [[1580]] luterilaisten [[tunnustuskirjat|tunnustuskirjojen]] valmistuessa. Ominaista tälle suuntaukselle oli oikean luterilaisen opin määritteleminen ja vakiinnuttaminen, [[sanainspiraatio]]-oppi ja vankka luottamus siihen, että luterilaisessa tunnustuksessa ilmaistu oppi on raamatullinen ja sisältää [[kristinusko]]n totuuden. Merkittävimpinä ortodoksianpuhdasoppisuuden ajan teologeina voidaan pitää [[Martin Chemnitz]]iä ja [[Johann Gerhard]]ia Saksassa.

Suomessa tunnettuja ortodoksianpuhdasoppisuuden ajan luterilaisia olivat [[Turun piispa]]t [[Isaacus Rothovius]], [[Johannes Gezelius vanhempi]] ja [[Johannes Gezelius nuorempi|nuorempi]], sekä professori [[Enevald Svenonius]].