Ero sivun ”Eric Laxman” versioiden välillä

2 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
Laxmann raportoi ensimmäisenä yhdestä suomensukuisesta kansasta [[Ural (vuoristo)|Uralin]] takana, [[Baikal]]in kuumista lähteistä sekä Viljuin timanttikentistä. Vielä 2000-luvullakin toimii Irkutskissa Laxmannin perustama mineraloginen museo, jossa on muun muassa hänen löytämäänsä lazuria. Hän julkaisi matkoiltaan myös uskontotieteellistä aineistoa. Kasvitieteilijänä hän osallistui muun muassa [[Carl von Linné|Linnén]] kuuluisan tieteellisen luokittelun kehittämiseen ja vei perunanviljelyn Siperiaan. [[Ruotsi-Suomi|Ruotsi-Suomessa]] aloitettu raparperin viljelykin oli lähinnä Laxmannin ansiota.
 
Eläintieteessä hän muun muassa aloitti Venäjän hyönteistieteellisen julkaisutoiminnan ja keräsi fossiileja. Hänen fysiikan ja kemian ansioihinsa kuuluu elohopean jäätymispisteen löytäminen, vaikka kyseisen jäätymisen oli aikaisemmin havainnut jo L.Croyére. Myös lasinvalmistuksen merkittävä kehittäminen ja maailman ensimmäisten mittaripohjaisten sääraporttien julkaisu kuuluu hänen ansiolistalleen.
 
Hänen fysiikan ja kemian ansioihinsa kuuluu elohopean jäätymispisteen löytäminen, vaikka kyseisen jäätymisen oli aikaisemmin havainnut jo L.Croyére. Myös lasinvalmistuksen merkittävä kehittäminen ja maailman ensimmäisten mittaripohjaisten sääraporttien julkaisu kuuluu hänen ansiolistalleen.
 
Hän myös hoiti [[Venäjä]]n ja Japanin välisiä valtiollisia suhteita, mikä sai alkunsa, kun japanilainen laiva oli myrskyssä joutunut Venäjän-puoleiseen rantaan. Vuonna 1791 Laxmann sai keisarinna [[Katariina II|Katariina II:lta]] luvan viedä retkikuntansa Venäjän edustajana japaniin. Laxmann ei kuitenkaan unohtanut synnyinseutujaankaan. Esimerkiksi hän oli mukana puuhaamassa syntymäkaupunkiinsa Savonlinnaan uutta kirkonkelloa. Kirjeenvaihdosta suomalaisten kollegoiden ja muiden ystävien välillä on jäänyt paljon dokumentteja ja Suomen ensimmäinen sanomalehti julkaisi yhden hänen matkaraporttinsa etusivulla.<ref name=skh />
Rekisteröitymätön käyttäjä