Ero sivun ”Klodvig I” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 31:
Gregorius Toursilaisen mukaan Klotilde teki kaikkensa saadakseen puolisonsa kääntymään kristinuskoon. Aluksi Klodvig oli vastahankainen - hän epäili yhden ainoan jumaluuden olemassaoloa ja toisaalta hänen kasteen saaneen vanhimman poikansa varhainen kuolema vahvisti tätä epäuskoa. Toisaalta Klodvig pelkäsi mahdollisen kääntymisensä kristinuskoon heikentävän hänen pakanallisten frankkialamaistensa luottamusta. Kuitenkin hän tarvitsi myös gallialais-roomalaisen papiston tukea, sillä tämä ryhmä oli kasvattanut valtaansa kristinuskon levitessä Gallian väestön keskuuteen. Roomalaisen hallintojärjestelmän rapautuessa piispat olivat ottaneet haltuunsa kaupunkien keskeiset hallinnolliset tehtävät ja tulleet näin monin paikoin merkittäviksi paikallisiksi johtajiksi. Kirkolla oli hallussaan ainoa kelvollisesti organisoitu hallinnollinen järjestelmä, joka myös levisi paljon laajemmalle kuin barbaariset pikkuvaltiot.
[[Kuva:Chlodwigs taufe.jpg|thumb|200px|left|Pyhä Remigius kastaa Klodvigin. Saint-Gillesin mestarin maalaus n. vuodelta 1500.]]
Klodvigin lopullinen kääntyminen kristinuskoon tapahtui [[Tolbiacin taistelu]]n ([[496]]) jälkeen. Klodvigin joukot taistelivat [[alemannit|alemanneja]] vastaan tarkoituksenaan valtakunnan laajentaminen itään, nykyisen [[Alsace]]n, [[Mosel]]in ja [[Rein]]in alueille. Gregorius Toursilainen kertoo, kuinka Klodvig oli häviämässä taistelun, eikä tiennyt minkä pakanallisen jumalan puoleen olisi ollut viisasta kääntyä. Tällöin hän päätti rukoilla Kristusta ja lupasi kääntyä kristinuskoon jos saisi voiton taistelussa. Monet historioitsijat Gregoriuksesta lähtien ovat rinnastaneet Klodvigin kääntymyksen keisari [[Konstantinus Suuri|Konstantinus Suuren]] kääntymykseen. Taistelun raivotessa ja juuri kun Klodvig itse oli joutumaisillaan saarretuksi ja vangiksi, alemannien päällikkö sai surmansa nuolesta. Tämän nähdessään alemannien armeija kääntyi pakoon. Voitto kuului siis Klodvigille ja kristittyjen jumalalle. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 46</ref>
Klodvig otti vastaan kasteen yhdessä 3 000 sotilaansa kanssa Reimsissä 25. joulukuuta 496 tai [[498]] piispa Remigiuksen antamana. Päivä oli antiikin Roomassa keisareiden kruunauspäivä. Tämä kaste muodostui merkitykselliseksi Ranskan historiassa, sillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Ranskan kuninkaat, aina [[Kaarle X (Ranska)|Kaarle X]] saakka vuonna [[1825]] on kruunattu ja voideltu Reimsin katedraalissa. Klodvigin kaste merkitsi alkua papiston ja Ranskan kuninkuuden väliselle vahvalle siteelle. Hallitsijan tuli hallita Jumalan nimessä, ja ainoastaan hänen suorat jälkeläisensä saattoivat vaatia kruunua itselleen. Kaste myös mahdollisti Klodvigille entistä tiukemman otteen alistamistaan kansoista, sillä kasteen avulla hän oli saanut tuekseen vaikutusvaltaiset kirkonmiehet. On heitettävä syrjään vanha teoria, jonka mukaan germaanit yksinkertaisesti alistivat roomalaisen Gallian. Kyseessä oli valtasuhteiden uudelleenmuotoutumisesta alkunsa saanut germaanisten ja roomalaisten kulttuurien vähittäinen yhdistyminen, joka muodostui jatkuvaksi prosessiksi.
| |||