Ero sivun ”Kari Tarkiainen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
viitteiden täydenn |
AB (keskustelu | muokkaukset) p w |
||
Rivi 4:
Tarkiainen on tehnyt uraa arkistolaitoksissa Ruotsissa ja Suomessa. Vuodesta 1971 hän toimi pitkään [[Riksarkivet|Ruotsin valtionarkistossa]], jossa hän oli ensimmäinen arkistonhoitaja (''förste arkivarie'') 1978–1982 ja 1984–1992 sekä arkistoneuvos (''arkivråd'') 1992–1996.<ref name = "UVF"/> Hän oli [[Nordiska museet]]in arkistopäällikkö 1982–1984<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Tarkiainen, Kari|Nimeke=Finnarnas historia i Sverige. 3, Tiden efter 1945|Vuosi=1996|Sivu=516|Julkaisupaikka=Stockholm|Julkaisija=Nordiska museet|Isbn=9789517100441}}</ref>. Hän työskenteli uransa päätteeksi Suomen arkistolaitoksen pääjohtajana ja valtionarkistonhoitajana 1996–2003<ref name = "UVF"/>.
Tarkiainen on keskiajan ja varhaisen uuden ajan asiantuntija, joka on kirjoittanut yleisesityksiä kulttuuri- ja sosiaalihistorian alalta sekä elämäkertoja.<ref name = "UVF"/> Hän kuuluu historiantutkijana [[Eino Jutikkala]]n (Helsinki) ja [[Sten Carlsson]]in (Uppsala) koulukuntiin. Hän on tutkinut Venäjä-kuvaa Ruotsissa väitöskirjassa ''Vår Gamble Arffiende Ryssen'' (1974) ja kiteyttänyt havaintonsa tästä aiheesta teokseen ''Moskoviten'' (2017), kirjoittanut elämäkerrat [[Mikael
Tarkiainen on myös ollut kiinnostunut kaunokirjallisuudesta, mikä näkyy muun muassa teoksesta ''Paavo Haavikko, modernisternas furste'' (1997), muistelmakirjasta ''Särjetty sinetti'' (2000), esseekokoelmasta ''Januksen kahdet kasvot'' (2003) sekä byrokratiasatiirista ''Varjojen valtakunta'' (2008).
Kari Tarkiaisen isoisä oli kirjallisuudentutkija [[Viljo Tarkiainen]] ja isoäiti oli kirjailija [[Maria Jotuni]], joista molemmista hän on kirjoittanut elämäkerran. Hänen setänsä oli valtiotieteilijä [[Tuttu Tarkiainen]] ja veljensä runoilija [[Lauri Tarkiainen]].
== Teokset ==
| |||