Ero sivun ”Eric Laxman” versioiden välillä

374 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
(aukt.)
Laxmann raportoi ensimmäisenä yhdestä suomensukuisesta kansasta [[Ural (vuoristo)|Uralin]] takana, [[Baikal]]in kuumista lähteistä sekä Viljuin timanttikentistä. Vielä 2000-luvullakin toimii Irkutskissa Laxmannin perustama mineraloginen museo, jossa on muun muassa hänen löytämäänsä lazuria. Hän julkaisi matkoiltaan myös uskontotieteellistä aineistoa. Kasvitieteilijänä hän osallistui muun muassa [[Carl von Linné|Linnén]] kuuluisan tieteellisen luokittelun kehittämiseen ja vei perunanviljelyn Siperiaan. [[Ruotsi-Suomi|Ruotsi-Suomessa]] aloitettu raparperin viljelykin oli lähinnä Laxmannin ansiota.
 
Eläintieteessä hän muun muassa aloitti Venäjän hyönteistieteellisen julkaisutoiminnan ja keräsi fossiileja. Hänen fysiikan ja kemian ansioihinsa kuuluu elohopean jäätymispisteen löytäminen, lasinvalmistuksen merkittävä kehittäminen ja maailman ensimmäisten mittaripohjaisten sääraporttien julkaisu. Hän myös hoiti [[Venäjä]]n ja Japanin välisiä valtiollisia suhteita, mikä sai alkunsa, kunvaikka japanilainenkyseisen laivajäätymisen oli myrskyssäaikaisemmin joutunuthavainnut Venäjän-puoleiseenjo rantaanL. Vuonna 1791 Laxmann sai keisarinna [[Katariina II|Katariina II:lta]] luvan viedä retkikuntansa Venäjän edustajana japaniinCroyére. LaxmannMyös eilasinvalmistuksen kuitenkaanmerkittävä unohtanut synnyinseutujaankaan. Esimerkiksi hän oli mukana puuhaamassa syntymäkaupunkiinsa Savonlinnaan uutta kirkonkelloa. Kirjeenvaihdosta suomalaisten kollegoidenkehittäminen ja muidenmaailman ystävienensimmäisten välillämittaripohjaisten onsääraporttien jäänytjulkaisu paljon dokumentteja ja Suomen ensimmäinen sanomalehti julkaisi yhdenkuuluu hänen matkaraporttinsa etusivullaansiolistalleen.<ref name=skh />
 
Hän myös hoiti [[Venäjä]]n ja Japanin välisiä valtiollisia suhteita, mikä sai alkunsa, kun japanilainen laiva oli myrskyssä joutunut Venäjän-puoleiseen rantaan. Vuonna 1791 Laxmann sai keisarinna [[Katariina II|Katariina II:lta]] luvan viedä retkikuntansa Venäjän edustajana japaniin. Laxmann ei kuitenkaan unohtanut synnyinseutujaankaan. Esimerkiksi hän oli mukana puuhaamassa syntymäkaupunkiinsa Savonlinnaan uutta kirkonkelloa. Kirjeenvaihdosta suomalaisten kollegoiden ja muiden ystävien välillä on jäänyt paljon dokumentteja ja Suomen ensimmäinen sanomalehti julkaisi yhden hänen matkaraporttinsa etusivulla.<ref name=skh />
 
Laxmann on jättänyt nimensä myös [[ornitologia|lintutieteeseen]]. Hän kuvaili ja nimesi vuonna [[1769]] (Kongl. Vetenskaps Akad. nya Handlingar) [[ruostepääsky]]n (''Cecropis daurica'', nykyisin ''Hirundo daurica'').<ref>[http://www.zoonomen.net/avtax/frame.html Zoonomen]</ref> Muita Laxmannin nimeämiä eläimiä ovat hiirimäisten ''Muridae''-heimoon kuuluva ''Myospalax''-suku, [[siperianmaaorava]] (''Tamias sibiricus''), [[lännenzokori]] (''Myospalax myospalax'') ja [[idänpäästäinen]] (''Sorex caecutiens'').<ref>[http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt ITIS] {{deadlink}}</ref>
 
Viimeisin Laxmannista julkaistu englanninkielinebn tieteellinen raportti on Karlsson, K.H.,Hupa, L & Cable, M. (2010): ''Erik Laxman, a Pioneering 18th-Century Glass Technologist''. Journal of Glass Studies, 52. Suomeksi hänestä on viimeksi kirjoitettu Etelä-Savon kulttuurin vuosikirjassa Porrassalmi IX 2016: Karttunen, K. Erik Laxman, keisarillisen kabinetin mineraloginen matkailija ja Heiska, J. Erik Laxmannin lapsuus ja nuoruus Savonlinnan seudulla.
 
== Lähteet ==
Rekisteröitymätön käyttäjä