Ero sivun ”Mantšuria” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jni (keskustelu | muokkaukset) p →Varhaishistoria: typo |
→Historia: w, kh |
||
Rivi 49:
Mantšuria on ollut monien [[paimentolaisuus|paimentolaisheimojen]] kuten [[Mantšut|mantšujen]], [[Ultšat|ultšojen]] ja [[nanait|nanaiden]] kotimaa. Monet etniset ryhmät kuten [[sushenit]], [[donghu-kansat]], [[xianbeit]], [[wuhuanit]] [[mohet]], [[khitanit]] ja [[džurtšenit]] ovat eri aikoina perustaneet sinne valtakuntiaan. [[Kiina]] hallitsi osaa Mantšuriasta jo [[Han-dynastia]]n sekä myöhemmin myös [[Läntinen Jin-dynastia|Läntisen Jin]]- ja [[Tang]]-dynastian aikana, toisinaan [[vasallivaltio]]na.<ref>The Cambridge History of China, Vol. 03: "Sui and T'ang China, 589–906, Part 1," at 32, 33.</ref> Myös [[korea]]laiset [[Gojoseon]]in, [[Buyeo]]n, [[Goguryeo]]n ja [[Balhae]]n valtakunnat ovat hallinneet osia Mantšuriasta. Yhdessä eteläisen [[Song-dynastia]]n kanssa Länsi-Mantšurian [[khitanit]] perustivat alueelle [[Liao-dynastia|Liao-valtakunnan]], joka hallitsi myös sitä lähellä sijaitsevia alueita Pohjois-Kiinassa.
[[Tunguusit|Tunguusien]] sukuiset [[džurtšenit]], jotka olivat olleet Liaon vasalleja, kukistivat 1100-luvun alussa Liao-valtakunnan ja perustivat [[Jin-dynastia]]n (1115–1234), joka onnistuneiden sotilaallisten valloitusten jälkeen hallitsi Pohjois-Kiinaa ja Mongoliaa. [[Mongolit|Mongolien]] perustaman [[Yuan-dynastia]]n aikana (1271–1368)<ref>Patricia Ann Berger – Empire of emptiness: Buddhist art and political authority in Qing China, p.25</ref> Mantšuriaa hallittiin osana [[Liaoyangin provinssi]]a. Vuonna 1375 Nahacu, Pohjoisen Yuanin mongolilainen upseeri Liaoyangin provinssista, valtasi Liaodongin, mutta antautui myöhemmin [[Ming-dynastia]]lle vuonna 1387. Turvatakseen pohjoiset rajaseutunsa ja päästäkseen eroon vaikeuksista, joita Yuanin jäänteet siellä yhä aiheuttivat, Ming-dynastia päätti
Vuonna 1644, sen jälkeen kun [[Ming-dynastia]]n pääkaupunki [[Peking]] oli joutunut kapinoivien talonpoikien hallintaan, mantšut liittoutuivat Ming-kenraali [[Wu Sangui]]n kanssa ja ottivat hallintaansa Pekingin, kukistivat lyhytikäisen [[Shun-dynastian]] ja perustivat [[Qing-dynastia]]n (1644–1912), joka hallitsi koko Kiinaa. Dynastia rakennutti 1600-luvun lopulla Mantšurian ja [[Varsinainen Kiina|varsinaisen Kiinan]] rajalle varustuksia, joiden tarkoituksena oli rajoittaa [[han-kiinalaiset|han-kiinalaisten]] muuttoa Mantšuriaan.<ref>Elliott, Mark C. "The Limits of Tartary: Mantšuria in Imperial and National Geographies." ''Journal of Asian Studies'' 59, no. 3 (2000): 603-46.</ref> Mutta vuonna 1858 heikentynyt Qing-valtakunta joutui [[Aigunin sopimus|Aigunin sopimuksella]] luovuttamaan [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Amur]]in pohjoispuolella olevan osan Mantšuriaa. Vuonna 1860 [[Pekingin rauhansopimus|Pekingin rauhansopimuksella]] Venäjä sai myös [[Ussuri]]n itäpuoliset alueet, jonne perustettiin [[Vladivostok]]. Tästä lähtien Mantšuria on jakautunut venäläiseen osaan, jota toisinaan on nimitetty ''Ulommaksi Mantšuriaaksi'', ja Kiinalle jääneeseen alueeseen, ''Sisempään Mantšuriaan''. Tavallisimmin Mantšurialla on tämän jälkeen tarkoitettu vain Kiinalle jäänyttä
===Historia vuoden 1860 jälkeen===
Rivi 57:
[[Boksarikapina]]n jälkeen vuonna 1900 Venäjä miehitti Kiinan-puoleisen Mantšurian.<ref name=Fokus />
Vuosina 1904–1905 käydyn [[
nimen Etelä-Mantšuriaan rautatie. [[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumouksen]] jälkeen vuodesta 1917 lähtien Japanilla oli huomattava vaikutusvalta [[Venäjän kaukoitä|Venäjän kaukoidässäkin]], mutta vuoteen 1925 mennessä [[Neuvostoliitto]] oli saanut sen täysin hallintaansa. Mantšuria oli suurten mineraali- ja [[kivihiili]]esiintymiensä vuoksi taloudellisesti tärkeä alue, ja sen maaperä sopii erinomaisesti [[soija]]n ja [[ohra]]n viljelykseen. Ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] Mantšuria oli Japanille oleellisen tärkeä raaka-aineiden lähde. Elleivät japanilaiset olisi ensin valloittaneet Mantšuriaa, he eivät todennäköisesti olisi yrittäneetkään toteuttaa suunnitelmiaan [[Kaakkois-Aasia]]n valloittamiseksi tai ottaneet riskiä
▲nimen Etelä-Mantšuriaan rautatie. [[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumouksen]] jälkeen vuodesta 1917 lähtien Japanilla oli huomattava vaikutusvalta [[Venäjän kaukoitä|Venäjän kaukoidässäkin]], mutta vuoteen 1925 mennessä [[Neuvostoliitto]] oli saanut sen täysin hallintaansa. Mantšuria oli suurten mineraali- ja [[kivihiili]]esiintymiensä vuoksi taloudellisesti tärkeä alue, ja sen maaperä sopii erinomaisesti [[soija]]n ja [[ohra]]n viljelykseen. Ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] Mantšuria oli Japanille oleellisen tärkeä raaka-aineiden lähde. Elleivät japanilaiset olisi ensin valloittaneet Mantšuriaa, he eivät todennäköisesti olisi yrittäneetkään toteuttaa suunnitelmiaan [[Kaakkois-Aasia]]n valloittamiseksi tai ottaneet riskiä hyökätessään [[Pearl Harbor]]iin ja [[Brittiläinen imperiumi|Brittiläisen imperiumin]] alueille vuonna 1941.<ref name=Behr202>Edward Behr, ''The Last Emperor'', 1987, p. 202</ref>
[[Tiedosto:Manchukuo map.png|thumb|250px|[[Mantšukuo]]n (
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikoihin [[Zhang Zuolin]] tuli sotilaskomentajaksi, jolla oli suuri vaikutusvalta laajalti Mantšuriassa. Hänen hallitessaan Mantšurian talous kasvoi voimakkaasti, ja kiinalaisia muutti alueelle runsaasti Kiinan muista osista. Japanilaiset murhasivat hänet 2. kesäkuuta 1928, mikä tapaus tunnetaan [[Huanggutunin välikohtaus|Huanggutunin välikohtauksena]].<ref>Edward Behr, ''The Last Emperor'', p. 168</ref> Vuonna 1931 sattuneen [[Mukdenin välikohtaus|Mukdenin välikohtauksen]] ja sitä seuranneen japanilaisten Mantšurian-valloituksen jälkeen japanailaiset julistivat Sisä-Mantšurian muodollisesti itsenäiseksi valtioksi, joka sai nimen [[Mantšukuo]], ja sinne asetettiin [[nukkehallitus|nukkehallitsijaksi]] Qing-dynastian viimeinen, vallasta syösty keisari [[Pu Yi]]. Japanin alaisuudessa Mantšukuo oli yksi maailman julmimmin kohdelluista alueista, missä alueen venäläiseen ja kiinalaiseen väestöön kohdistettiin järjestelmällisiä terrori- ja pelottelutoimenpiteitä, pidätyksiä, järjestettyjä mellakoita ja muita alistamiskeinoja.<ref name=Behr202 /> Mantšukuota käytettiin myös tukialueena, josta käsin oli tarkoitus valloittaa koko Kiina.
{{käännös|:en:Manchuria}}
| |||