Avaa päävalikko

Muutokset

447 merkkiä lisätty, 4 kuukautta sitten
=== Kannibalismi myyteissä ja uskonnoissa ===
 
Ihmissyöntiä on pidetty keinona varmistaa surmatun vihollisen elinvoiman karkottaminen. Hautajaisrituaaleissa sitä on tehty varmistamaan kunnioitetun heimon jäsenen [[kuolemattomuus]]. Surmatun vihollisen elinvoiman omaan haltuun saaminen on luultavasti yleisempää. Esim. 1600-luvulla [[jesuiitat]] kertovat irokeesien[[irokeesi]]en ja [[huronit|huronien]] harjoittaneen rituaalista kannibalismia juuri tämän periaatteen takia. Ellei vihollista adoptoitu, häntä todennäköisemmin kidutettiin, ja jos vihollinen osoittautui urheaksi, hänen sydämensä tai lihaansa voitiin syödä, jotta vihollisen voima siirtyisi näin syöjiin<ref name="geo">{{Lehtiviite | Otsikko = Mekö ihmissyöjiä? | Tekijä = Andreas Weiser | Julkaisu = Geo-lehti | Julkaisija = Sanoma Magazines Finland | Numero = 11–12 | Vuosikerta = 4 | Ajankohta = marras-joulukuu 2011 | Issn = 1797-3600 | Sivut = 62–65}}</ref>. AtnaHistorioitsija Richard Suggin mukaan jo [[atsteekit]] harjoittivat syötäviksi tarkoitettujen vankien soveltuvuuden testaamista kidutuksella<ref name="geo"/>. Atna-intiaaneilla kannibalismi perustui uskomukseen siitä, että kaatuneen henki saattoi kostaa, ellei soturi söisi vähän rasvaa surmatun vihollisen sydämen läheltä.
 
Kansanperinteessä kannibalismi liitetään pahuuteen, esim. sadussa ''[[Hannu ja Kerttu]]''.
14 601

muokkausta