Wikipedia

Ero sivun ”Adolf Bock” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
MsaynevirtaBOT (keskustelu | muokkaukset)
13 545 muokkausta
p nbsp, kh using AWB
Rivi 25:
Suomalainen talvimerenkulku sai Bockin kautta huomiota Saksassa, kun hänen kuviaan esiteltiin Velhagen & Klasings Monatshefte -julkaisussa artikkelissa ”An Bord eines Eisbrechers durh die finnische Schärenwelt” (Jäänmurtajan kannella suomalaisen saariston halki). Samassa julkaisussa ilmestyi myös Bockin matkareportaasi ”Auf Herringsfang bei Island” (Sillinpyyntiä Islannissa) vuonna 1933 tehdystä sillinpyyntimatkasta [[Loviisan Kalastus Oy]]:n avomerikalastusalus s/s Britalla.<ref>Peltomaa 2010, s. 44.</ref>
 
Bock loi mainetta merimaalarina myös Skandinaviassa eri aikakauslehtijulkaisuissa ilmestyneiden kuvitusten ja matkaraporttien kautta. Vuosina 1927–1928 ruotsalainen [[Allers Familie-Journal]] -viikkolehti julkaisi Bockin kuvituksen höyrylaivan [[Vega (parkki)|Vegan]] tutkimusmatkasta Jäämereltä Tyynelle merelleTyynellemerelle [[Koillisväylä]]ä pitkin vuosina 1878–1880. Tanskalainen [[Illustreret Familie-Journal]] lähetti 30.8.1930 Bockin seitsemän kuukauden pituiselle maailmanympärysmatkalle, jonka aikana Bock kirjoitti ja kuvitti viikoittain julkaistavan matkakertomuksen ”En Jordomsejling med Pensel og Palet” (Purjehdus maailman ympäri pensselin ja paletin kanssa). Matka suuntautui Liverpoolista Floridan ja Kuuban kautta Panaman kanavaan, josta matka jatkui San Franciscoon, Havaijille ja Japanin Yokohamaan. Matka jatkui edelleen Kiinaan, Singapopreen, Sri Lankaan ja Suezin kanavan kautta Napoliin, jonne saavuttiin 28.2.1931. Matkan aikana syntyi yli 100 maalausta.<ref>Peltomaa 2010, s. 46, 48.</ref> Matkakertomus julkaistiin myös Allers Familie-Journalissa.<ref name="BOCK1"/> Yhteistyö tanskalais-ruotsalaisen julkaisun kanssa kesti kaikkiaan 17 vuonna, aina vuoteen 1939 saakka. Tänä aikana lehdet julkaisivat 270 Bockin maalaamaa värikuvaa sekä 18 luonnosta ja mustavalkoista piirustusta. Lähes kaikki originaalit työt tuhoutuivat [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana vuonna 1945 [[Tanskan vastarintaliike|Tanskan vastarintaliikkeen]] iskiessä kustantajan toimistoon [[Kööpenhamina]]ssa.<ref name="PELTOMAA3">Peltomaa 2010, s. 48.</ref>
 
Vuonna 1927 Bock matkusti saksalaisen s/s Gernisin mukana eri puolilla Välimerta Libanoniin ja Egyptiin saakka. 1930-luvulla hän oli mukana useilla [[panssarilaiva Ilmarinen|Ilmarisen]] ja [[panssarilaiva Väinämöinen|Väinämöisen]] harjoitusmatkoilla. Kaikilla näillä matkoillaan Bock maalasi runsaasti meriaiheisia tauluja.<ref name="BOCK1"/><ref name="PELTOMAA4">Peltomaa 2010, s. 56.</ref>
Rivi 40:
Vuoden 1940 alussa Bock määrättiin palvelukseen merimaalariksi sukellusvenetukikohtiin Ranskaan. Toimeksiantonaan hänellä oli maalata merivoimien (Kriegsmarine) aluksia. Laivaston palveluksessa maalatut työt olivat osa kansallissosialistisen Saksan propagandaa. Bock sisäisti nopeasti ne odotukset jota hänen maalauksiltaan odotettiin. Hänen teoksiaan pääsi esille useissa saksalaisen laivaston mahtia korostavissa propagandanäyttelyissä Münchenissä ja Berliinissä vuosina 1940–1944. Sotavuosina hän maalasi sota-alusten lisäksi myös saksalaista kansallistunnetta tukevia historiallisia meriaiheita, virallisia lahjatauluja sekä kansikuvia ja kuvituksia nuorisolle suunnattuihin seikkailuvihkosiin. Sota-ajan hankkeista mittavin oli tilaustyö Saksan sotalaivaston sukellusveneistä, joka kuitenkin jäi toteutumatta kaiken teosta varten valmistellun materiaalin tuhoutuessa Bockin kodin tuhoutuessa pommituksissa.<ref>Peltomaa 2010, s. 60, 62.</ref> Bock suunnitteli myös Saksan avomerilaivaston ansiomerkin (Flotten-Kriegabzeichen) vuonna 1940.<ref>Peltomaa 2010, s. 64.</ref>
 
Vuodesta 1942 Bockin palveluspaikka oli [[Gdynia|Gotenhafen]] (nyk. Gdynia), jossa hän palveli merimaalarina II:ssa sukellusvenekoulutusdivisioonassa. Loppuvuodesta 1944 venäläiset joukot lähestyivät aluetta. Joukkojen edellä pakeni joukoittain siviilejä, joita ryhdyttiin evakuoimaan laivoilla [[Gdańsk|Danzigiin]] (nyk. Gdańsk). 30.1.1945 matkustajalaiva, risteilyalus [[Wilhelm Gustloff (laiva)|s/s Wilhelm Gustloff]] lähti matkaan kuljettaen 1 &nbsp;500 matkustajalle tarkoitetussa tiloissa 6 &nbsp;000, joidenkin arvioiden mukaan jopa 10 &nbsp;000 ihmistä, pääasiassa siviilejä. Laivalla oli mukana myös Adold Bock. Venäläinen sukellusvene S-13 torpedoi aluksen [[Danziginlahti|Danziginlahdella]] (nyk. Gdańskinlahti) klo 23.08. Wilhelm Gustloff sai täysosuman, ja upposi alle tunnissa. Mukana olleista matkustajista ja miehistöstä onnistui pelastumaan noin 1 &nbsp;000 henkeä, mukaan lukien Adolf Bock.<ref>Peltomaa 2010, s. 68, 70.</ref>
 
Adolf Bock oli yksi 14:stä sota-aikana Saksassa professorin arvonimellä palkitusta taiteilijasta. Arvonimi myönnettiin hänelle 30.1.1944. Yhtenä ehtona arvonimen saamiseksi oli Kansallissosialistisen puolueen jäsenyys, jonka Bock oli ottanut jo vuonna 1939. Ilman jäsenyyttä hänen työskentelynsä laivaston palveluksessa olisi ollut mahdotonta. Bock ei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta sopeutui vallitsevaan tilanteeseen. Sodan jälkeen hänet vapautettiin kaikista natsisympatiaepäilyistä, mutta toisen maailmansodan aikana saadut suosionosoitukset varjostivat Bockin loppuelämää.<ref>Peltomaa 2010, s. 66.</ref>
Rivi 55:
Bockin yhteydet Suomeen olivat tiiviit myös hänen Ruotsin-vuosinaan. Vanha yhteydenpito John Nurmisen varustamon kanssa jatkui ja Bock maalasi 1950-luvulla useita varustamon aluksia. Tunnetuin näistä aluksista oli Raumalla 1891 rakennettu kuunari Uljas, joka purjehti puutavaralastissa Itämerellä, Atlantilla ja Välimerellä. Alus polttohaudattiin perinteiseen tapaan Raumanmereen 4.6.1950. Bock ikuisti tapahtuman kaikkiaan kolmeen maalaukseen valokuvien ja [[Holger Harrivirta|Holger Harrivirran]] Suomi-filmille tapahtumasta ohjaaman dokumenttielokuvan pohjalta.<ref>Peltomaa 2010, s. 76, 80.</ref>
 
Vuodenvaihteessa 1952–1953 Bock oli nelisen kuukautta John Nurmisen lipun alla kulkevan s/s Laila Nurminen II:lla Välimerellä ja Mustallamerellä. Alus oli tuolloin suurin puutavara-alus Suomessa.<ref>Peltomaa 2010, s. 80.</ref> Vuonna 1956 hän maalasi tilaustyönä Maarianhaminassa paikallisille lavanvarustamoille 62 laivamuotokuvaa ahvenanmaalaisista laivoista, mm.muun muassa [[Gustaf Erikson]]in (1872–1947) laivastoon kuuluneita viimeisiä suuria purjealuksia (esim. [[Pamir (laiva)|Pamir]], Passat, [[Moshulu]], Lawhill). Bock ehti tilauksesta maalata myös vuonna 1961 [[jäänmurtaja Voima]]n.<ref>Peltomaa 2010, s. 82.</ref>
 
Viimeisinä taiteilijavuosinaan 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa Bock maalasi useita historiallisia merisotamaalauksia ruotsalaisille tilaajille. Bockin viimeiseksi näyttelyksi jäi Sjöfart 64 -näyttely, jota kuningas [[Kustaa VI Aadolf]] kunnioitti käynnillään henkilökohtaisesti. Bockin viimeisiä vuosia varjostivat heikentyvä terveys ja rahahuolet – eläketulot olivat mitättömät, joten hän yritti tauluja myymällä huolehtia sekä omasta että Flensburgissa asuvan puolisonsa taloudesta.<ref name="PELTOMAA8">Peltomaa 2010, s. 84.</ref>
Rivi 66:
* {{Kirjaviite | Tekijä = | Vuosi = Helsinki 1990 | Nimeke = Adolf Bock – 100-vuotisnäyttelyn (18.5.–3.6.1990) näyttelyjulkaisu | | Julkaisija = John Nurminen Oy | Tunniste = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Hansen, Hans-Walter | Vuosi = Hamburg 2001 | Nimeke = Marinemaler Adolf Bock. Leben und Werk | | Julkaisija = Koehlers Verlagsgesellschaft mbH | Tunniste = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Peltomaa, Tuija | Vuosi = Helsinki 2010 | Nimeke = Adolf Bock: merimaalari = marinmålaren | | Julkaisija = John Nurmisen Säätiö | TunnisteIsbn = ISBN 978-952-9745-30-2 }}
 
=== Viitteet ===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Bock”