Ero sivun ”Tupolev Tu-2” versioiden välillä

87 merkkiä lisätty ,  3 vuotta sitten
kh
[katsottu versio][katsottu versio]
(kh)
 
}}
 
[[Tiedosto:PL MWP Tu2.JPG|thumb|right|300pxpienoiskuva|Puolan ilmavoimien Tu-2 museoituna Varsovassa.]]
'''Tupolev Tu-2''' ([[NATO-raportointinimi]] ''Bat'', {{K-fi|lepakko}}) oli [[neuvostoliitto]]lainen, [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana kehitetty keskiraskas [[pommikone]]. [[Andrei Tupolev]]in suunnittelemaa, [[Junkers Ju 88]]:n kaltaista monikäyttöistä konetta valmistettiin useina eri versioina yhteensä 2&nbsp;527 kappaletta. Koneen versioita käytettiin pommitusversion lisäksi saattohävittäjinä, torpedopommittajina sekä pitkän matkan tiedustelukoneina. Konetyyppiä käytti toisessa maailmansodassa [[Neuvostoliiton ilmavoimat]], sodanjälkeisiä käyttäjiä olivat Neuvostoliiton lisäksi muun muassa [[Kiinan ilmavoimat|Kiinan]] ja [[Puolan ilmavoimat]].<ref name="donald">Donald 1997 s. 881</ref>
 
== Kehitys ==
Tupolev Tu-2:n suunnittelun lähtökohtana oli kehittää kaksimoottorinen, sisäisellä pommikuilulla varustettu pommikone, jonka nopeus olisi lähellä [[Hävittäjä (lentokone)|hävittäjälentokoneen]] nopeutta. Koneen rakenteen piti myös kestää [[Syöksypommittaja|syöksypommituksen]] aiheuttamat rasitukset. Koneen suunnittelu aloitettiin Andrei Tupolevin johdolla 1. maaliskuuta 1940, koodinimellä ”Samolet”Samoljot (lentokone) 103” ({{k-ru| Самолёт 103}}). Ensimmäinen prototyyppi, [[Mikulin AM-37]] -moottoreilla varustettu Tupolev ANT-58, lensi ensilentonsa 29. tammikuuta 1941, lentäjänä Mihail Nukhtikov. Koneen suoritusarvot ylittivät Neuvostoliiton ilmavoimien sille asettamat vaatimukset. Konetta kehitettiin ensilennon jälkeen, muun muassa ohjaamon kattoa korotettiin ja koneen takaosaan, rungon alapuolelle, lisättiin konekivääriampumo ehkäisemään alasektorista tulevia hyökkäyksiä.<ref name="kandalov">Kandalov 1996 s. 90</ref>
 
Seuraava, edelleen kehitetty prototyyppi, muun muassa siiven alapuolisilla [[raketti]]kiskoilla varustettu ANT-59 (SamoletSamoljot 103U), lensi ensilentonsa 18. toukokuuta 1941. Kone oli, kuten ANT-58, varustettu kehitysvaiheessaan olevilla AM-37-moottoreilla, jotka vaihdettiin ensilennon jälkeen luotettavampiin [[Švetsov ASh-82]] -moottoreihin. Koneen huippunopeus pieneni moottorien vaihdon seurauksena noin 80&nbsp;km/h, luotettavuutta pidettiin kuitenkin nopeutta tärkeämpänä. Koneen sarjatuotanto aloitettiin [[Omsk]]issa entisen autotehtaan tiloissa 1. elokuuta 1941. Tuotanto oli aluksi niin hidasta, että ensimmäinen sarjatuotantokone, ANT-58:aan pohjautuva ANT-60 (SamoletSamoljot 103V), valmistui vasta marraskuussa 1941. Kaikkiaan vain yhdeksäntoista konetta ehdittiin valmistaa, kun tehtaan koneenrakennuskapasiteetti keskitettiin [[Jakovlev Jak-1|Jak-1]] -hävittäjän valmistukseen.<ref name="kandalov91">Kandalov 1996 s. 91</ref>
 
Tupolev sai luvan jatkaa koneen kehittämistä, ja syksyllä 1942 ilmavoimat kokeili kolmea edelleen kehitettyä, sarjatuotantoon paremmin soveltuvaa prototyyppiä. Koneiden tyyppimerkintä oli ANT-61 (SamoletSamoljot 103S), ja ne olivat ensimmäiset, joille ilmavoimat antoi oman tyyppimerkintänsä Tu-2. Rintamalaivueessa kokeiltavana olleet Tu-2:ett saivat niin myönteiset arvostelut, että konetyyppi otettiin takaisin tuotantoon. Varsinaisen tuotantoversion prototyyppi lensi ensilentonsa 26. elokuuta 1943, ja ensimmäiset koneet tyyppimerkinnällä Tu-2S alkoivat saapua rintamalaivueisiin keväällä 1944. Kaikkiaan Tu-2S-koneita rakennettiin sodan loppuun mennessä noin 1&nbsp;100 kappaletta.<ref name="kandalov91"/>
 
== Käyttö ==
Tuotantovaikeuksien takia konetta ei ehditty toisen maailmansodan aikana käyttää halutussa laajuudessa. Konetyypillä varustetut yksiköt osallistuivat kesällä 1943 muun muassa [[Kurskin taistelu]]un sekä vuotta myöhemmin [[Kannaksen suurhyökkäys 1944|Karjalankannaksen valtaukseen]], johon osallistui 600 Tu-2-konetta.<ref name="kandalov92">Kandalov 1996 s. 92</ref> Tu-2-koneita käytettiin lisäksi laajasti sodan päättäneissä, [[Berliinin taistelu|Berliinin valtaukseen]] johtaneissa taisteluissa. Koneen todellinen käyttöarvo ymmärrettiin vasta toisen maailmansodan päätyttyä, ja siitä kehitettiin sodan jälkeisinä vuosina useita versioita, jotka pysyivät neuvostoilmavoimien käytössä 1950-luvun puoleenväliin saakka. Myös useat Itä-Euroopan maat, kuten [[Bulgaria]], [[Jugoslavia]], [[Romania]] ja [[Unkari]] käyttivät Neuvostoliiton toimittamia Tu-2:a. [[Kiinan ilmavoimat]] käytti konetyyppiä vielä 1970-luvulla.<ref name="kandalov93">Kandalov 1996 s. 93</ref>
 
== Tekniset tiedot (Tu-2S) ==
[[FileTiedosto:Tupolev Tu-2.svg|right|400pxpienoiskuva]]
=== Yleiset ominaisuudet ===
* Tyyppi: kaksimoottorinen kevyt pommikone
* Rakenne: kokometallirakenne (duralumiini)
* Miehistö: 4
* Kärkiväli: 18,86 &nbsp;m
* Pituus: 13,80 &nbsp;m
* Korkeus: 4,55 &nbsp;m
* Siipipinta-ala: 48,80 &nbsp;
* Tyhjäpaino: 7&nbsp;474&nbsp;kg
* Suurin lentoonlähtöpaino: 11&nbsp;360&nbsp;kg
* Voimalaite: kaksi 2&times;[[Švetsov ASh-82FNV82]]FNV -tähtimoottoria, teho 1&nbsp;850 &nbsp;hv/moottori.
 
=== Suoritusarvot ===