Ero sivun ”Fredrik II (keisari)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p linkki
Rivi 79:
 
==Paavin ja keisarin kamppailun loppuvaiheet==
Fredrik reagoi ekskommunikaatioon jättämällä kaikki paavin Sisiliaa koskevat vaatimukset huomioimatta. Hän kokosi suuren armeijan ja antoi organisoida hallinnon perusteellisesti uudestaan sekä siviili- että sotilashallinnon osalta. Keisari sulki rajat ja karkotti paavia lähellä olevat kerjäläisveljestöt[[kerjäläisveljestö]]t maasta. Kotimaista papistoa kiellettiin noudattamasta interdiktiä. Lisäksi Fredrik päätti itse piispanistuimien täyttämisestä. Myös keisarille kuuluvat alueet Manner-Italiassa organisoitiin Sisilian mallin mukaisesti jakamalla ne kymmeneen kenraalivikariaattiin. Enzio nimitettiin käskynhaltijaksi. Hallinnosta vastasivat ensi sijassa eteläitalialaiset virkamiehet.
 
Keisarin kanslia toimi tässä tilanteessa poikkeuksellisen aktiivisesti ottaen yhteyttä kardinaaleihin, Rooman porvaristoon ja ennen kaikkea kristikunnan ruhtinaihin. Näissä yhteydenotoissa korostettiin toistuvasti keisarin pyrkimystä rauhaan. Kirjeissä käytettiin raamatullista kieltä ja esimerkiksi kirjeessä valtakunnan ylimystölle [[1239]] paavia syytetään konfliktista. Paavi puolestaan käytti vastineessaan Ilmestyskirjasta peräisin olevia ilmaisuja esittäen Fredrikin todellisena [[Antikristus|Antikristuksena]], merestä nousevana raivoavana petona.