Fasaani jaetaan nykyään yleisimmin 30 eri [[alalaji]]in,<ref name="ITIS"/>, aiemman luokittelun mukaan niitä oli 33<ref name="Nummi88"/>. Moni alalaji luokiteltiin aiemmin omaksi lajikseen, ja Japanissa esiintyvää [[viherfasaani]]a (''Phasianus versicolor'') puolestaan pidettiin ennen vain tavallisen fasaanin alalajina.<ref name="Nummi88"/> Alalajien koiraat ovat väreiltään ja kuvioinneiltaan erilaisia, ja usein naaraatkin poikkeavat värisävyltään toisistaan.<ref name="SL6/2010">{{Lehtiviite | Tekijä= Vuolanto, Seppo| Otsikko= Upeapukuinen fasaani| Julkaisu= Suomen Luonto| Ajankohta= 2010|Numero= 6| Sivut= 78–79| Julkaisija= | Selite= | Tunniste= }}</ref> Koska alalajit elävät luonnossa toisistaan eristyksissä olevilla alueilla, ne ovat sopeutuneet erilaisiin olosuhteisiin. Esimerkiksi Amurin alueen ''P. c. pallasi'' kestää vaihtelevaa ja ankaraa mannerilmastoa, kun taas ''P. c. torquatus'' elää trooppisilla seuduilla Pohjois-[[Vietnam]]issa.<ref name="Nummi88"/> Tarhauksen ja istutusten yhteydessä alalajit ovat risteytyneet keskenään, ja uusia värimuotoja on jalostettu tarkoituksellisestikin.<ref name="SL6/2010"/> Suomessa ja muualla manner-Euroopassa yleisimpänä tavattava niin kutsuttu '''metsästysfasaani''' on useiden alalajien ja värimuotojen sekoitus.<ref name="Nummi88"/> Se on polveutunut kaularenkaallisesta '''sepelfasaanista''' (''P. c. torquatus''), kaularenkaallisesta '''mongolianfasaanista''' (''P. c. mongolicus'') ja kaularenkaattomasta '''jalofasaanista''' (''P. c. colchicus'').<ref name="Nummi88"/><ref name="tarhaaja"/> Suurin osa suomalaisista metsästysfasaaneista muistuttaa ulkonäöltään lähinnä sepelfasaania.<ref name="tarhaaja"/> Lisäksi on sekä tarhoissa että luonnossa harvinaisempi tumma ''tenebrosus''-muoto, jonka koiraat ovat kauttaaltaan kiiltävän vihreän- ja tummansinisiä, ja joilta puuttuu valkoinen kaularengas.<ref name="Luonnossa"/><ref name="SL6/2010"/> Tämän muodon naaraat ovat väriltään tummanruskeita.<ref name="Laine98">{{Kirjaviite | Tekijä = Laine, Lasse J. | Nimeke = Suomalainen Lintuopas| Suomentaja = | Vuosi= 1998| Sivu = 114| Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Gummerus| Tunniste = ISBN 951-32-0006-x }}</ref> ''Tenebrosus'' ei ole oma alalajinsa,<ref name="ITIS"/>, vaan vain värimuoto.
