Ero sivun ”Peloponnesolaissota” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 59:
Kuultuaan megaralaisten valitukset spartalaiset lähettivät lähettiläitä Ateenaan vaatimaan, että Ateena lopettaisi Megaran kauppasaarron. Perikles vastusti tätä, koska Ateena ja Sparta olivat aikaisemmin sopineet, että kaikki kiistat ratkaistaisiin välityksen avulla. Spartalaiset taas eivät voineet suostua tähän ja aloittivat sodan Ateenaa ja sen liittolaisia vastaan. Thukydides väittää että Megaran kauppasaarto oli vain sopiva tekosyy aloittaa sota, ja että todellisuudessa syynä oli Spartan pelko Ateenan kasvavasta mahdista.<ref>Kagan 2003, s. 39–40</ref>
 
Sodan alkuhetkenä pidetään maaliskuuta 431 eaa., kun 300 thebalaista yritti vallata [[PlataiaPlataiai]]n yllätyshyökkäyksellä. PlataianPlataiain hallitsema alue sijaitsi Theban ja Megaran välissä, ja se esti thebalaisia pääsemästä liittolaistensa luokse. Theba ja PlataiaPlataiai olivat tietysti vanhoja vihollisia, ja thebalaiset olivat kauan haaveilleet PlataianPlataiain valloituksesta. Eräs plataialainenplataiailainen petturi päästi thebalaiset sotilaat kaupunkiinsa, mutta yllättyneet platailaiset saivat vangittua kaikki hyökkääjät ja raivoissaan tappoivat heidät kaikki. Thebalaisten kavala yllätyshyökkäys ja plataialaistenplataiailaisten raaka sotavankien teloittaminen oli vastaan sitä käsitystä, mikä kreikkalaisilla tuolloin oli sodankäynnistä.<ref>Kagan 2003, s. 64–65</ref>
 
== Sodan kulku ==
Rivi 87:
Vuoden 430 eaa. kesällä Ateenaan levisi [[rutto]]. Thukydideen mukaan rutto levisi [[muinainen Egypti|Egyptistä]] aluksi Ateenan satamakaupunkiin Pireukseen. Sieltä se levisi itse Ateenaan, jossa suurin osa Attikan asukkaista oli sullottuna muurien sisään spartalaisia paossa. Tällaisissa olosuhteissa ruton oli varmaankin helppo levitä ateenalaisten keskuudessa. Kun ateenalaiset lähettivät lisäjoukkoja Poteidaian piiritykseen, levisi rutto myös piirittäjien joukossa. Rutto ei iskenyt yhtä rajusti muualle Kreikkaan. Kulkutauti tappoi kolmasosan Ateenan asukkaista, mukaan lukien Perikleen ja hänen poikansa. Rutto oli suuri isku Ateenalle, joka menetti merkittävän osan miesvoimastaan.<ref>Kagan 2003, s. 78</ref>
 
Seuraavana vuonna spartalaiset alkoivat piirittää [[PlataiaPlataiai]]ata, Theban painostuksesta ja ehkä siksi, että he eivät halunneet hyökätä ruton riivaamaan Attikaan. PlataialaisetPlataiailaiset lähettivät naisensa ja lapsensa evakkoon Ateenaan ja jättivät itse kaupunkiin vain 400 sotilasta, jotka pystyivät helposti puolustamaan kaupunkia ylivoimaisia vihollisjoukkoja vastaan.
 
Vuonna 428 eaa. Ateenan liittolainen [[Mytilene]] [[Lesbos|Lesboksen]] saarella alkoi kapinoida, ja pian koko saari Methymnaa lukuun ottamatta oli asettunut Mytilenen taakse. Ateenalaiset lähettivät heti 40 laivaa kukistamaan kapinalliset. Samalla mytileneläiset pyysivät apua Spartalta, joka päätti lähettää omista ja liittolaistensa laivoista koostuvan laivaston Mytilenen avuksi. Samalla spartalaiset päättivät tehdä uuden hyökkäyksen Attikaan. Laivastoa ei kuitenkaan saatu valmiiksi samana vuonna. Ateenalaiset eivät myöskään saaneet Lesbosta kukistettua, mutta saivat Mytilenen saarrettua maalta ja mereltä. Mytileneläiset pitivät pintansa koska uskoivat spartalaisten pian tulevan heidän avukseen.<ref>Kagan 2003, s. 100–104</ref>
 
Vuoden 427 eaa. kesällä Spartan laivasto [[Alkidas|Alkidaan]] johdolla lähti matkaan Lesbosta kohti. Alkidas sai kuitenkin pian kuulla, että Mytilene oli antautunut ateenalaisille. Samana kesänä antautuivat myös PlataianPlataiain kaupunkia puolustaneet plataialaisetplataiailaiset. Spartalaiset tuomitsivat heidät kaikki kuolemaan. Ateenalaiset päättivät myös tuomita Mytilenen asukkaat kuolemaan, mutta he katuivat päätöstään jo seuraavana päivänä. Pikavauhtia Mytileneen lähetetty laiva pääsi perille juuri ennen kuin tuomio ehdittiin panna käytäntöön.<ref>Kagan 2003, s. 105–109</ref>
 
Perikleen kuoleman myötä Ateena oli menettänyt selvän johtohahmonsa. Uutta sotaisampaa linjaa alkoi ajaa Perikleen suurin vastustaja Kleon. Ateenan strategia muuttui tämän jälkeen paljon aggressiivisemmaksi, ja vuonna 427 eaa. ateenalainen strategi [[Nikias]] valtasi Minoan saaren, jolta saattoi saartaa Megaran sataman.<ref>Kagan 2003, s. 103–109</ref>
Rivi 109:
{{pääartikkeli|[[Nikiaan rauha]]}}
 
Ateenan ja Spartan välille vuonna 421 eaa. solmittua rauhaa kutsutaan Nikiaan rauhaksi Ateenan silloisen johtohahmon ja rauhansopimuksen suurimman puolestapuhujan [[Nikias|Nikiaan]] mukaan. Rauhansopimuksen mukaan Spartan tuli luovuttaa takaisin Amfipolis Ateenalle. Spartan kannalta tärkeintä oli se, että Ateenan hallussa olleet spartalaiset sotavangit luovutettiin takaisin. Ateenan tuli vuorostaan luovuttaa takaisin Sfakteria ja Pylos. PlataianPlataiain ateenalaiset luovuttivat Theballe. Thebalaiset pelkäsivät kuitenkin, että ilman Spartan uhkaa tulisi Ateena pian hyökkäämään heidän kimppuunsa. Ateena sai vuorostaan pitää Megaran satamakaupungin Nisaian. Rauhansopimus raivostutti Spartan liittolaisia, jotka tunsivat itsensä petetyiksi. Boiotia, Megara, Korintti ja Elis eivät suostuneet hyväksymään sopimusta ollenkaan.<ref name="Kagan191">Kagan 2003, s. 191</ref><ref name="Livius3">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=The Peace of Nicias|Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite= http://www.livius.org/pb-pem/peloponnesian_war/war_t04.html |Julkaisija=Livius.org }} {{en}}</ref>
 
Koska spartalaiset eivät pystyneet saamaan liittolaisiaan hyväksymään Nikiaan rauhaa, päättivät he yrittää solmia liiton Ateenan kanssa. Pian rauhansopimuksen hyväksymisen jälkeen Ateena ja Sparta sopivat vielä yhteisestä puolustusliitosta viideksikymmeneksi vuodeksi. Ateenan tuli myös avustaa Spartaa, jos helootit kapinoisivat.<ref name="Livius3"/><ref name="Kagan191"/>