Ero sivun ”Ane” versioiden välillä

315 merkkiä poistettu ,  11 kuukautta sitten
korjataan johdanto
(lis selvennyspyyntöjä)
(korjataan johdanto)
{{Korjattava|Anetta ei ole selitetty omin sanoin. Koko käsitteen määritelmä on lainausta muista teoksista.}}
[[Kuva:Certificate of having gone to confession2.png|thumb|300px|Ane vuodelta 1521.]]
 
'''Ane''' on [[Katolisuus|katolisessa kristinuskossa]] todistus siitä, että [[Synti|syntejään]] katuva ihminen on lahjoittanut kirkolle rahaa käytettäväksi hyviin tarkoituksiin. Lahjoituksella katuja saattoi korvata kirkon määräämät [[Katumusharjoitus|katumusharjoitukset]]. Aneen vaikutuksen uskottiin ulottuvan myös [[Kiirastuli|kiirastuleen]].<ref name=arffman-129>Arffman 2004, s. 129.</ref>
'''Ane''' eli '''lievitys''' on [[katolisuus|katolisen uskon]] mukaan "syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta"<ref>''Katolisen kirkon katekismus, 1471''</ref>.
 
"Yleensä aneidenAneen saaminen edellyttääedellytti yleensä tiettyjen ennalta määrättyjen ehtojen täyttymistä (ks. kohdat 3 ja 4) ja tiettyjen ennalta määrättyjen tekojen suorittamista. TäydellisenUskovan taitäytyi osittaisenesimerkiksi aneen saamiseksi on välttämätöntä, että uskova onolla armon[[armo]]n tilassa vähintäänkin silloin, kun aneeseen liittyvä teko suoritetaansuoritettiin."<ref>Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja ''Aneen lahja, 2-32–3'' (2000)</ref> Hänen täytyi myös olla sisäisesti täysin irrottautunut synnistä, sakramentaalisesti tunnustanut syntinsä, ottanut vastaan pyhän [[Ehtoollinen|ehtoollisen]] sekä rukoillut [[paavi]]n tarkoitusten puolesta. Täydellisen aneen saattoi saada vain kerran päivässä.<ref>Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja ''Aneen lahja, 4'' (2000)</ref>
 
"Aneita voi ainasaattoi käyttää itsensä hyväksi tai kuolleiden ihmisten sielujen hyväksi., Niitämutta ei kuitenkaan voi käyttää toisten maan päällä elävien ihmisten hyväksi."<ref>Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja ''Aneen lahja, 7'' (2000)</ref>
"Täydellinen ane voidaan saada vain kerran päivässä. Sen saamiseksi uskovan täytyy olla armon tilassa, minkä lisäksi edellytetään, että:
 
== Hstoria ==
* hän on sisäisesti täydellisesti irrottautunut synnistä, jopa lievästä synnistä,
* hän on sakramentaalisesti tunnustanut syntinsä,
* hän on ottanut vastaan pyhän eukaristian (mieluiten osallistumalla messuun, mutta pelkkä pyhän kommuunion{{selvennä|Mitä tarkoittaa? 6.2.2019}} saaminen riittää aneeseen), ja
* hän on rukoillut [[paavi]]n tarkoitusten puolesta."<ref>Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja ''Aneen lahja, 4'' (2000)</ref>
 
"Aneita voi aina käyttää itsensä hyväksi tai kuolleiden ihmisten sielujen hyväksi. Niitä ei kuitenkaan voi käyttää toisten maan päällä elävien ihmisten hyväksi."<ref>Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja ''Aneen lahja, 7'' (2000)</ref>
 
== Aneiden historia ==
{{Lähteetön||kumpi=1}}
[[Varhaiskirkko]] ei tuntenut anekäytäntöä, vaan se kehittyi 500–900-luvulla ja ainoastaan latinalaisessa kirkossa siirryttäessä julkisesta sovittamisesta yksityisen [[rippi|ripin]] sakramenttiin. Ane tarkoittaa vapautumista syntiä seuraavasta maallisesta rangaistuksesta, kuten esimerkiksi [[jalkapuu]]sta. Syntien aiheuttama syyllisyys on jo synninpäästön sakramentissa pyyhitty pois. Myös kirkon määräämän katumuksen, esimerkiksi tilapäisen ehtoolliskiellon, pystyi korvaamaan katumustöillä, kuten almuilla tai pyhiinvaelluksilla.
 
Keskiajalla aneita myytiin rahaa vastaan helpotuksiksi katumusharjoituksiin ja lyhentämään [[kiirastuli|kiirastulessa]] vietettävää aikaa. Aneita oli mahdollista ostaa myös kuolleiden omaisten puolesta. ''Anekauppa'' sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja. Myöhemmin katumustöitä alettiin korvata maksamalla tarpeeksi rahaa – aneiden esikuva oli syntynyt. Myöhäiskeskiajalla katumuksen suorittaminen rahana oli jo hyvin yleistä. 1500-luvulla aneiden myynti alkoi kuitenkin olla yhä selvemmin kirkon liiketoimintaa: vuonna [[1517]] paavi [[Leo X]] antoi määräyksen markkinoida aneita aktiivisesti [[Pietarinkirkko|Pietarinkirkon]] rakennustöiden rahoittamiseksi. Pohjoismaissa anekauppaa johti [[Johannes Angelus Arcimboldus]], joka toimi samalla kirkkopoliittisena rauhansovittelijana. Erityisen aggressiivisena anekauppiaana tunnettiin [[Johann Tetzel]]. [[Martti Luther]] sai kampanjasta kimmokkeen kuuluisien [[95 teesiä|95 teesinsä]] kirjoittamiseen.
 
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Arffman, Kaarlo | Nimeke=Kristinuskon historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Edita | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-37-4183-4}}
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
 
64 432

muokkausta