Ero sivun ”Panssarivaunu” versioiden välillä

Tutkimalla erilaisia taisteluita ja panssarivaunuja vastaan ammuttuja laukauksia, voidaan todeta, että pääosa näistä laukauksista ammuttiin kohtisuoraan tulevaa panssarivaunua vastaan. IABG:n <!-- minkä??? --> analyysien mukaan toisessa maailmansodassa laukaukset olivat 80-prosenttisesti ±60 asteen kulmassa kohtitulevaa panssarivaunua ja [[jom kippur -sota|yom kippur -sodan]] aikana vastaava tulos oli 70&nbsp;%. Tuloksilla on selkeä yhteys panssarivaunujen ballistisen suojan kehittämiseen. Rungon etuosan ja tornin läpäisy vaatii onteloammukselta yli metrin suhteellista [[RHA]]-läpäisyä,<ref>RHA: ''Rolled homogeneous armour'', suom. ''valssattu homogeeninen panssari'' on teoreettinen teräslevy, johon panssarivaunujen panssarointia verrataan</ref> kun taas kohtisuoraan kylkeen ammuttaessa vaatimus on puolet siitä.

 

 

Erilaisilla lisäpanssareilla, kuten [[reaktiivipanssari|reaktiivipanssareilla]], kyetään vähentämään yksittäisten [[ontelopanos]]ten vaikutusta 60–90&nbsp;%. Tämän vuoksi on kehitelty niin sanottuja kaksiontelopanoksia, jossa etupanos eliminoi reaktiivipanssarin ja pääpanos vaikuttaa vaunun runkoon. Räjähtävä reaktiivipanssari ei kuitenkaan välttämättä sovellu keveiden panssarivaunujen suojaksi, koska räjähdys voi vaurioittaa panssarivaunua. Poikkeuksena kuitenkin on Rafaelin kehittämä LBR (''Low Burning Rate explosive'') -reaktiivipanssari, jota käytettiin esimerkiksi Bradley-rynnäkköpanssarivaunun lisäsuojana [[Irakin sota|Irakissa]].