Ero sivun ”Jean-Paul Marat” versioiden välillä

Marat vaikutti taustalla elokuun 1792 [[Tuileries’n palatsin valtaus|Tuileries’n palatsin valtaukseen]], jonka seurauksena Ranskan monarkia kumottiin.<ref name="NFB" /> Hänet valittiin uuden [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|Pariisin kommuunin]] asettamaan pahamaineiseen ”valvontakomiteaan” (''comité de surveillance''),<ref name="larousse2">[http://www.larousse.fr/encyclopedie/personnage/Jean-Paul_Marat/131647 Jean-Paul Marat] {{fr}} Encyclopédie Larousse. Viitattu 11.2.2019.</ref> jonka tehtävä oli etsiä ja kitkeä vastavallankumouksellisia.<ref name="longman">Colin Jones: ''The Longman Companion to the French Revolution'', s. 28–3027–29, 122, 183. Longman, Lontoo/New York 1988.</ref> Pian tämän jälkeen tapahtuivat niin sanotut [[syyskuun murhat]], kun väkijoukot surmasivat Pariisin vankiloissa tuhansia vangittuja yläluokan ja papiston edustajia vallankumouksen vihollisina. Vaikka Marat’n ei tiedetä olleen suoraan vastuussa näistä tapahtumista, monet pitivät häntä syyllisenä joukkomurhiin, sillä hän oli yllyttänyt lehtikirjoituksissaan ihmisiä vastaavaan väkivaltaan.<ref name="brit" /><ref name="EWB" /> Marat valittiin Pariisin edustajana uuteen parlamenttiin, [[kansalliskonventti]]in, jossa hän oli lähellä radikaalien tasavaltalaisten muodostamaa vuoripuoluetta. Hän kohosi yhdeksi konventin tunnetuimmista nimistä, joskin vuoripuolueen johtajat eivät halunneet antaa hänelle todellista valtaa. Hän puolusti konventissa sosiaalisia reformeja kuten [[Progressiivinen vero|progressiivista tuloveroa]], valtion ammattikouluja ja asepalveluksen lyhentämistä. Hän kannatti myös tilapäisen diktatorisen hallituksen perustamista [[Ranskan vallankumoussodat|vallankumoussodasta]] selviämiseksi.<ref name="brit" /> Muutamaa päivää [[Ranskan ensimmäinen tasavalta|tasavallan]] julistamisen jälkeen, 25. syyskuuta 1792, Marat muutti lehtensä nimeksi ''Journal de la république française'' (”Ranskan tasavallan lehti”).<ref name="brit1911" />

Marat äänesti konventissa tammikuussa 1793 Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta.<ref name="larousse2" /> Hän toimiToimiessaan Pariisin jakobiiniklubin puheenjohtajana 5.–22. huhtikuuta 1793.<ref name="longman" /> Keväällä 1793 hän joutui vuoripuolueen ja sen kanssa kilpailleen maltillisemman puolueen, girondistien, välisen valtataistelun keskiöön. Girondistit vihasivat häntä jo valmiiksi syyskuun murhien vuoksi ja saivat tarpeekseen hänen levitettyään 5. huhtikuuta päivättyä kiertokirjettä, jossa vaadittiin kutsumaan takaisin kaikki ne maltilliset kansanedustajat, jotka olivat kannattaneet Ludvig XVI:n tuomion alistamista kansanäänestykselle. GirondistitGirondistiedustaja saivat[[Élie Guadet|Élie Guadet’n]] aloitteesta kansalliskonventinkansalliskonventti asettamaanasetti Marat’n 14. huhtikuuta 1793 syytetyksi hiljattain perustettuun [[Vallankumoustuomioistuin (Ranska)|vallankumoustuomioistuimeenvallankumous&shy;tuomioistuimeen]].<ref name="longman" /> Marat puolusti itseään oikeudessa mestarillisella puheella ja tuomioistuin vapautti hänet syyttömänä lyhyen käsittelyn jälkeen 24. huhtikuuta. Riemuitsevat kansanjoukot kantoivat hänet ulos oikeussalista ja ympäri Pariisia.<ref>Micah Alpaugh: ''Non-Violence and the French Revolution: Political Demonstrations in Paris, 1787–1795'', s. 137–138. Cambridge University Press, 2015. [https://books.google.fi/books?id=_EqlBAAAQBAJ Google Books] {{en}}</ref> Tämän jälkeen hän johti lehtensä sivuilla girondisteihin kohdistettua hyökkäystä, joka huipentui 31. toukokuuta – 2. kesäkuuta 1793 [[Pariisin kansannousu 1793|Pariisin girondistivastaiseen kansannousuun]] ja sen yhteydessä girondistijohtajien erottamiseen kansalliskonventista. Tätä on pidetty hänen poliittisen uransa huippukohtana.<ref name="EWB" /><ref name="NFB" />