Ero sivun ”Plautus” versioiden välillä

264 merkkiä lisätty ,  3 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[katsottu versio][katsottu versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
'''Titus Maccius Plautus''' ([[254 eaa.|254]]–[[184 eaa.]]) oli [[Rooman valtakunta|roomalainen]] näytelmäkirjailija. Häntä pidetään [[Terentius|Terentiuksen]] ohella roomalaisen kirjallisuuden huomattavimpana [[komedia|komedioiden]] kirjoittajana ja attikalaisen komedian muokkaajana roomalaiseen muotoon. Roomalaisten makutottumukset komedioissa olivat huomattavasti karkeammat kuin kreikkalaisten. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102</ref> Kaikkiaan Plautuksen arvellaan kirjoittaneen 130 näytelmää, joista 21 on säilynyt nykyaikaan saakka. <ref> http://www.imagi-nation.com/moonstruck/clsc21.html </ref>
 
Plautuksen oletetaan olleen alhaissyntyinen, syntyjään [[Umbrias]]ta, Sarsinan pikkukaupungista ja saaneen melko vähäisen koulutuksen. Hänen tiedetään yrittäneen luoda uraa legioonalaisena ja kauppiaana. Kauppiaan ura päättyi vararikkoon. Sen jälkeen Plautus oli rahaton ja koditon ja kulki ovelta ovelle pienen käsimyllyn kanssa ja pyysi päästä tekemään jauhatuksia ihmisten koteihin. Teatteriuransa hän aloitti kiertelevissä näyttelijäseurueissa, jotka esittivät roomalaisia kansannäytelmiä, joissa esiintyivät tietyt vakihahmot. Hahmoja olivat kyttyräselkäinen huijari, vanha höperö ukkeli, suursyömäri ja lörpöttelijä. Tärkeintä oli saada yleisö nauramaan. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102</ref> <ref> http://www.imagi-nation.com/moonstruck/clsc21.html </ref>
 
Plautuksen komediat, jotka ovat yksiä vanhimpia kokonaisia [[latinankielinen kirjallisuus|latinankielisiä teoksia]], ovat suurimmakseen osakseen käännöksiä kreikkalaisista, varsinkin [[Menander]]in näytelmistä. Ne ovat täynnä elämäniloa, vuorosanat ovat voimakkaita ja tapahtumat eläviä. Kieli on kansanomaista ja se on kaukana [[Naevius|Naeviuksen]] ja [[Ennius|Enniuksen]] ylevyyteen pyrkivästä latinasta. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102</ref>