Ero sivun ”Mars (jumala)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p fix |
Täydennystä lähteen perusteella |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Mars Ultor (Avenger).jpg|pienoiskuva|Mars Ultoria esittävä marmoripatsas. Museo Capitolini.]]
'''Mars ''' ('''Mavors''', '''Mamers''', [[Etruskin kieli|etruskiksi]] '''Maris''') oli [[Juppiter]]in ohella muinaisten [[Rooman valtakunta|roomalaisten]] pääjumala, sodan [[jumala]], sekä viljelysten suojelija. Mars oli roomalaisten vastine [[antiikin Kreikka|kreikkalaisten]] [[Ares]]-jumalalle, mutta oli esikuvaansa jalompi ja ystävällisempi. Roomalaiset uskoivat Rooman perustajien, [[Romulus ja Remus|Romuluksen ja Remuksen]], olleen Marsin poikia. [[Rooman armeija]]n sotilaat uskoivat Marsin suojelevan heitä ja johdattavan heidät taisteluissa voittoon. [[Augustus|Augustuksen]] aikana Marsiin liitettiin uusi lisänimi, ''Ultor'' ('kostaja'), kunnioittamaan [[Julius Caesar|Caesarin]] muistoa ja voittoa hänen murhaajistaan.<ref> {{Kirjaviite | Tekijä= (Toimittanut) N. G. L. Hammond, H. H. Scullard| Nimeke= The Oxford Classical Dictionary (sivu 651), 2. painos | Julkaisija= Oxford University Press | Vuosi=1979 | Tunniste=ISBN 0-19-869117-3}}</ref>
Mars oli alun perin vanha itaalinen jumala, joka vasta kreikkalaisten vaikutuksesta samaistettiin kreikkalaisten sodanjumala Arekseen. Kreikkalaisvaikutuksen vuoksi roomalaiset kehittivät oman versionsa Areksen ja [[Afrodite|Afroditen]] suhteelle, Marsin ja [[Venus (mytologia)|Venuksen]] rakkaustarinan.<ref name="castren">Castrén ja Pietilä-Castrén 2000, s. 328</ref> Mars yhdistettiin alkujaan paimenjumala [[Silvanus|Silvanukseen]], ja näitä piirteitä säilyi Marsin roolissa maanviljelyn jumalana.<ref name="cotterell">Cotterell 1996, s. 125</ref>
Myyttien mukaan Marsin synnytti [[Juno]] ilman puolisoaan Juppiteria. Juno oli suuttunut siitä, että Juppiter oli synnyttänyt [[Minerva]]n suoraan päästään ilman Junon apua. Juno värväsi avukseen kukkivien kasvien jumalattaren [[Flora (jumalatar)|Floran]], joka kosketti Junoa taikayrtillä ja auttoi häntä siten saattamaan Marsin alkuun.<ref name="cotterell" />
== Merkitys ja palvonta ==
Koska Marsia pidettiin Romuluksen ja Remuksen isänä, katsoivat roomalaiset jumalan kantaisäkseen ja kutsuivat itseään Marsin pojiksi. [[Pontifex maximus|Pontifex maximuksen]] virkahuoneistossa [[Forum Romanum|Forum Romanumilla]] säilytettiin Marsin pyhää kilpeä, joka oli legendojen mukaan pudonnut taivaasta. Kilpeä pidettiin Rooman valtakunnan pysyvyyden takeena. Marsin symbolina oli keihäs, ja hänen pyhiä eläimiään olivat palokärki, susi ja härkä. Joka viides vuosi valtio järjesti pyhän uhritoimituksen (dei suovetaurilia) Marsin kunniaksi. Marsin pappeja kutsuttiin nimellä ''Salii'' "hyppääjät" heidän rituaalissa esittämänsä sotatanssin vuoksi. Tässä tanssissa punaisiin sotaviittoihin pukeutuneet papit heiluttivat pyhiä kahdeksikon muotoisia kilpiä ja keihäitä. Tanssin lomassa he huusivat ''Mars, vigila!'' (Mars, herää!). Augustus myös rakennutti Roomaan Mars Ultorille omistetun temppelin, jossa säilytettiin pyhäinjäännöksenä Caesarin miekkaa. Lisäksi Tiberin rannalla, kaupunginmuurin ulkopuolella, sijaiti [[Campus Martius]] eli Marskenttä alttareineen. Armeija piti siellä harjoituksia, ja lokakuun puolivälissä kentällä uhrattiin kolmivaljakkokilpailun voittaneen valjakon uloin hevonen jumalan kunniaksi ja sotakauden loppumisen merkiksi.<ref name="lurker">Lurker 1987, s. 120-121</ref><ref name="castren"
Mars hallitsi sodan lisäksi myös maaseutua ja maanviljelystä. Jumalan kunniaksi suoritettiin erilaisia riittejä, joiden tarkoituksen aoli torjua hallan, rajuilmojen ja villieläinten aiheuttamia tuhoja. Marsille pyhitetyt juhlat osuivat sekä sodan että maanviljelyksen kannalta tärkeisiin ajankohtiin. Lokakuussa päättyi sadonkorjuu ja sodankäynti, maaliskuussa puolestaan aloitettiin toukotyöt ja vuotuinen sodankäynti. Sotaretkelle lähtevät sotapäälliköt kävivät Mars Ultorin temppelissä vannomassa valansa.<ref name="castren" />
Rivi 11 ⟶ 15:
== Lähteet ==
*Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
*Cotterell, Arthur: Maailman myytit ja tarut. WSOY 1996. ISBN 951-0-17102-6
*Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9
{{Viitteet}}
| |||