Ero sivun ”Tapani Niku” versioiden välillä

'''Tapani Niku''' (alk. '''Karsikas''', [[1. huhtikuuta]] [[1895]] [[Haapavesi]] – [[6. huhtikuuta]] [[1989]] [[Lahti]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[maastohiihto|maastohiihtäjä]], suksiseppä ja metsätyönjohtaja. Hän edusti pitkän ja menestyksekkään uransa aikana Haapaveden NSU:ta, Haapaveden Hiihtäjiä ja [[Lahden Hiihtoseura]]a. Niku oli 1920-luvun alun hiihtokuningas Suomessa. Hänen uransa suurin hetki oli vuoden [[Pohjoismaiset hiihtolajit talviolympialaisissa 1924|1924 Chamonix'n olympiakisojen]] 18 kilometriä, jossa hän otti pronssia kaikkien aikojen ensimmäisenä suomalaisena hiihdon olympiamitalistina.

Nikun aloittaessa kilpauraansa 1910-luvulla hiihtokilpailut olivat Suomessa siirtymässä tasamaalta (käytännössä usein meren tai järven jäältä) mäkiseen maastoon, murtomaalle – kehitys, jossa Suomessa oli jääty jälkeen muista Pohjoismaista. Muutos vaati perinpohjaista uudistusta niin hiihtotekniikassa kuin -välineissäkin. Tässä murrosvaiheessa Niku oli suomalaisen kilpahiihdon näkyvin edelläkävijä. Haapavetisen hiihtokoulun kasvattina hän pystyi käyttämään hyväkseen vanhan koulukunnan parhaat opit, joihin hän yrityksen ja erehdyksen menetelmällä yhdisti murtomaahiihdon vaatimaa uutta tekniikkaa. Esimerkiksi nopeuttaan Niku kehitti hiihtämällä kovaksi pakkautuneita, jopa jäätyneitä ”kylärännejä”. Tarpeellista kestävyyttä hän haki muun muassa ''suokävelyllä'' toimiessaan työnjohtajana suonkuivatustyömailla (vrt. myöhempi pohjoispohjalainen hiihtäjä [[Mika Myllylä]]). Näillä keinoin Niku onnistui hankkimaan erinomaisen ja murtomaaladuille hyvin soveltuvan hiihtotekniikan, jonka sulavuutta esimerkiksi [[Lauri Pihkala|Lauri ”Tahko” Pihkala]] ihasteli lehtikirjoituksissaan.

Niku oli 1920-luvun alun hiihtokuningas Suomessa. Hänen uransa ehkä suurin hetki oli vuoden [[Pohjoismaiset hiihtolajit talviolympialaisissa 1924|1924 Chamonix'n olympiakisojen]] 18 kilometriä, jossa hän otti pronssia. Mitali on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen hiihdon olympiamitali. Kolmannenkolmannen tilansa Niku saavutti huolimatta kahdesta katkenneesta kylkiluusta, jotka olivat seurausta kolmen päivän takaisesta keskeytykseen johtaneesta kaatumisesta 50 kilometrin hiihdossa. Kisojen avajaisissa hän oli marssinut Suomen joukkueen nimikyltin (''Finlande'') kantajanakantaja. Niku saavutti merkittäviä voittoja ja kärkisijoituksia myös muun muassa [[Holmenkollen]]illa, [[Åre]]ssa ja [[Salpausselän Kisat|Salpausselällä]]. Hän oli ensimmäinen, joka sai Salpausselkä-mitalin saanut hiihtäjä voitettuaan Salpausselällä neljä kertaa vuosina 1923–1925. Nikun syntymäpitäjässä [[1923]]–[[1925Haapavesi|Haapavedellä]] Karsikkaan kylässä järjestetään hänen muistokisojaan.

{{Viitteet|viitteet=}}