Ero sivun ”Heroiini” versioiden välillä

Suomen suureen heroiinin kulutukseen kiinnitettiin huomiota YK:ssa vuonna 1949, kun Suomi raifioi muiden pohjoismaiden mukana huumausaineiden kontrollia kiristävään Pariisin pöytäkirjan. Lääkintöhallitus oli jo vuonna 1946 kiristänyt heroiinin ja tiettyjen huumaavien lääkkeiden määräämistä. Lääkäriseuda Duodecim ehdotti lääkintöhallitukselle vuonna 1947, että lääkäreiden tulisi välttää puolen vuoden ajan heroiinia sisältävien lääkkeiden määräämistä. Näiden toimenpiteiden seurauksena heroiinireseptien määrä romahti. Vuonna 1949 lääkintöhallitus lähetti apteekeille kirjeen, jossa se kehoitti ilmoittamaan runsaasti heroiinia, morfiinia ja kokaiinia määräävistä lääkäreistä ja lääkärien oikeuksia rajoitettiin 1940-luvun lopulla. Lisäksi kontrollia kiristettiin siten, että huumelääkkeitä pystyi ostamaan vain samalla alueella, jolla lääkkeen määrännyt lääkäri toimi. Käyttäjien joukossa oli kuitenkin myös sotainvalideja, jotka saivotsaivat helposti paljon huumaavia lääkkeitä ja osa heistä myi lääkkeitä eteenpäin. Aluksi käyttäjät siirtyivät morfiiniin, mutta senkin saanti vaikeutui vuonna 1949. Ensin pimeiden markkinoiden heroiini ja morfiini kallistuivat ja katosivat kokonaan vuoteen 1953 mennessä. Vuonna 1951 kuitenkin [[Metadoni|metadonin]] markkinointi alkoi Suomessa Algidon-nimellä ja se korvasi heroiinia ja morfiinia niin lääke- kuin huumekäytössä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ylikangas, Mikko | Nimeke = Unileipää, kuolonvettä, spiidiä : Huumeet Suomessa 1800-1950 | Sivut = 182-193 | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Atena | Vuosi = 2009 | Viitattu = 13.1.2019}}</ref>