Ero sivun ”Perho (kunta)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ruokakulttuuriosio |
julk.t. |
||
Rivi 39:
Nykyisen Perhon alueella oli 1610 kahdeksan taloa, joskin savolaisen Lauri Ollinpoika Tiaisen perustama Salamajärven Tiala kuului tuolloin [[Rautalampi|Rautalammin pitäjään]] ja [[Häme]]eseen. Asutus lisääntyi hyvin hitaasti, sillä [[Ruotsi]]n suurvalta-asemansa luomiseksi käymät uuvuttamat sodat ja [[Verotuksen historia Suomessa|raskas verotaakka]] kävivät heikoimmille taloille ylivoimaisiksi. Vuoden 1610 maakirjassa Perhon tilallisista kerrotaan seuraavasti: ”Nämä ovat kaikki paenneet Savoon, mistä he ovat tulleetkin, sen jälkeen kun heidät on pantu verolle, eivätkä he ole koskaan tulleet [[Käräjä|käräjille]] tai kokouksiin suorittamaan heidän maksettavikseen kuuluvia [[kruunu]]n saatavia”. Perholaisten todetaan olevan pakosalla vielä seuraavanakin vuonna. Viljely- ja veromaksulakon seurauksena kruunu alensi veroja tuntuvasti ja pakoileminen päättyi.<ref name="Perinnealbumi " />
[[Kolmikymmenvuotinen sota|Kolmikymmenvuotisen sodan]] aikana [[Talonpoika|talonpoikien]] kestokyky ylitettiin kuitenkin reilusti. Perhon Pölkki ja Perho talot jäivät asumattomiksi. Ukskosken isäntä Iisakki Simonpoika muutti [[Inkeri]]nmaalle saakka velkojaan pakoon. Vasta 1660–1661 tehdyt rauhansopimukset päättivät sata vuotta kestäneiden raskaine sotien kauhun, mutta silti Perhossa ei 1700 ollut yhdeksää taloa enempää. Vuosien 1696–1697 [[suuret kuolonvuodet]] ja etenkin [[isoviha]] kohtelivat perholaisia kaltoin. Rauhan koittaessa asuttujen talojen määrä Perhon karulla sydänmaalla ei ollut lisääntynyt puoleentoista vuosisadan kuluessa lainkaan. Ajat olivat yksinkertaisesti olleet liian ankeat, sillä yrityshalun puutteesta ei perholaisia voi moittia. Hallituksen suopea asutuspolitiikka oli suosinut [[Uudistalo|uudistilojen]] perustamista 1700-luvun puolivälistä lähtien ja tämän vuoksi myös Perho alkoi muuttua erämaasta asutuksi seuduksi. Verovapausvuosia myönnettiin Perhossa 20-30, kun niiden määrä 1600-luvulla oli ollut yleensä vain kuudesta kahdeksaan. Perhon taloluku oli 1791 jo 29. Perhon asukasluku lienee ollut noin 300 asukasta. Vuonna 1779 tehty anomus Perhon kappeliseurakunnan perustamiseksi sai onnellisen lopputuloksen, kun kuningas [[Kustaa III]] antoi perholaisille 1780 luvan rakentaa [[Kirkko (rakennus)|kirkon]], jonka he olivat jo rohkeasti panneet alulle ilman lupaa. [[Kokkola]]lainen [[rovasti]] [[Antti Chydenius]] oli hankkeen takana. Kuuluisa [[Kaustinen|kaustislaisen]] kirkonrakentajan [[Matti Kuorikoski|Matti Kuorikosken]] rakentama kirkko valmistui 1782. Perhon seurakunta sai oman papin vuotta myöhemmin.<ref name=" Perinnealbumi">{{kirjaviite | Tekijä=Antila, Olavi & Salminen, Anja & Vilen, Olli |Nimeke= Perinnealbumi. Keski-Pohjanmaa 2|Julkaisupaikka=Kuopio| Julkaisija=
Perhon asutus kasvoi nopeasti varsinkin Venäjän vallan aikana. Taloluku kasvoi vuosien 1791-1860 kuluessa enemmän kuin kaksinkertaisesti, luvut olivat 36 ja 87. Kruunu salli Perhossa uudisasukkaiden asettua jo ennen [[isojako]]a sopiviin paikkoihin, koska Perhossa oli paljon enemmän maata kuin taloille tultaisiin isojaossa antamaan. Perhon talollisten pojat ja [[Itsellinen|itselliset]] käyttivät tilaisuuden hyväksi, sekä lisää väkeä virtasi kylään naapurikylistä ja kauempaakin. Kruunun päämääränä oli että uudistilat tulisivat toimeen [[Maanviljelys|maanviljelyksen]] turvin, mutta leipä ja särvin lähti helpommin [[Tervanpoltto|tervanpoltosta]] ja tukkien kaadosta kuin karuista ja [[halla]]isista pelloista. Perhon talojen lukumäärä kolminkertaistui vuosina 1800-1860, luvut olivat 370 ja 1189. Asukastiheys vuonna 1860 oli 1,6 asukasta neliökilometriä kohden, joten tilaa vielä oli. Perhoon liitettiin vuonna 1810 [[Kivijärvi|Kivijärveen]] kuulunut Salamajärven kyläkunta.<ref name="Perinnealbumi " />
Rivi 49:
Kokkolan laaja kirkkopitäjä hajosi ja siitä erotettiin vuonna 1860 [[Veteli]]n kirkkoherrakunta, johon kuuluivat Vetelin, Kaustisen, [[Halsua]]n ja Perhon [[Seurakunta|seurakunnat]]. Perhosta tuli virallisestikin kappeli viisi vuotta myöhemmin. Omaksi seurakunnaksi Perho itsenäistyi 1879, ensimmäisen [[kirkkoherra]] astui virkaansa 1885. Kokkolan ylimaan ensimmäinen yleinen [[kirjasto]] perustettiin Perhoon. Puuhamiehinä toimivat saarnaaja [[Emanuel Snellman]], [[lukkari]] [[Erkki Lakanen]] ja [[Tuomas Taittonen]]. [[Vähäkyrö]]n kirjaston hoitajana 1850-luvulla Taittonen oli tehnyt siitä maan suurimman kansankirjasto.<ref name="Perinnealbumi " />
Vuonna 1902 Perhon vanha [[ristikirkko]] purettiin ja puuosat käytettiin uudestaan arkkitehti [[Valter Thomé]]n piirtämään ja rakennusmestari [[Jaakko Kuorikoski|Jaakko Kuorikosken]] rakentamaan kirkkoon, joka valmistui 1903. [[Kellotapuli]] on peräisin vuodelta 1799 ja rakennettu uudelleen 1846.<ref name="Perinnealbumi " /> Perhon väkiluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 1930-luvulla väestönkasvu hidastui ja 1950-luvulla asukasluku alkoi pienentyä. 1970-luvulla asukasluku putosi alle 3000 henkeen. 1970-luvun lopulla väkiluku alkoi kuitenkin jälleen kasvaa ja 1985 asukkaita oli jo 3353. 1990-luvulla väkiluku alkoi taas hieman pienentyä ja vuoteen 2011 mennessä kunnassa asui 2932 asukasta.<ref name="Finlandia7">{{kirjaviite | Tekijä= Karlsson, Raija & Karlsson, Kari-Pekka |Nimeke=Finlandia, Otavan Maammekirja 7, |Sivu = 175| Julkaisupaikka=
Perhossa on kahdesti järjestetty [[Vanhoillislestadiolaisuus|vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen]] [[suviseurat]], vuosina 1981 ja 2005.
| |||