Ero sivun ”Juvenalis” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 19:
Monessa satiirissaan Juvenalis kritisoi aikansa hyväosaisia siitä, että he eivät tunne minkäänlaista myötätuntoa köyhiä kohtaan. Se, että rikkaat matelevat hallitsijan edessä ja lipevästi kehuvat häntä, on hänestä erityisen inhottavaa. Eniten hän kuitenkin pilkkaa heitä, jotka ovat hänenlaisiaan vapautetun orjan poikia, mutta toisin kuin hän, onnistuneet rikastumaan ja pääsemään ylhäiseen asemaan. Runoilija suorastaan kiehuu inhosta kuvaillessaan heidän korujaan ja kalliita vaatteitaan. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, Rooma, 1980, s. 192</ref>
Yhteiskunnan ylimmän kerroksen elämää kuvaillessaan Juvenalis ei enää pilkkaa, vaan päästää inhonsa täysin valloilleen. Keisari Domitianuksen hovissa suuria huolia aiheutuu siitä, miten suuri kampela, joka ei mahdu patoihin eikä kattiloihin, valmistetaan ruoaksi. Toisessa satiirissa humaltunut vaimo oksentaa kalliille marmorilattialle ja huomaavainen avoimies katselee muualle ja toisaalla impotentti sulhanen
Juvenalis kuvasi pistävällä tyylillään unettomuutta, jonka aiheuttaa asuminen [[Insula]]ssa. Kirjoittajan oli vaikea nukkua, sillä hän pelkäsi öistä tulipaloa tai sitä, että talo romahtaa huonon rakentamisen vuoksi. Kaduilta kuului öisin kärrynpyörien jyrinä kun liikkeiden varastoja täydennetään ja jyrinä herätti kirjoittajan mukaan merilehmätkin. Jos unettomuutta pakeni öisille kaduille, ei tilanne parantunut mitenkään. Kadulla piti väistellä humalaisia juhlijalaumoja tai riidanhaastajia, ja joku saattoi tyhjentää ikkunasta pottansa niskaasi tai heitää sinua rikkinäisellä astialla. Pahimmillaan rosvo pisti sinut tikarillaan kuoliaaksi. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, Rooma, 1980, s. 193</ref>
| |||