Avaa päävalikko

Muutokset

Ei muutosta koossa, 7 kuukautta sitten
lis selvennyspyyntöjä
* hän on sisäisesti täydellisesti irrottautunut synnistä, jopa lievästä synnistä,
* hän on sakramentaalisesti tunnustanut syntinsä,
* hän on ottanut vastaan pyhän eukaristian (mieluiten osallistumalla messuun, mutta pelkkä pyhän kommuunion{{selvennä|Mitä tarkoittaa? 6.2.2019}} saaminen riittää aneeseen), ja
* hän on rukoillut [[paavi]]n tarkoitusten puolesta."<ref>Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja ''Aneen lahja, 4'' (2000)</ref>
 
== Aneiden historia ==
{{Lähteetön||kumpi=1}}
Varhaiskirkko ei tuntenut anekäytäntöä, vaan se kehittyi [[500-luku|500]]–[[900-luku|900]]500–900-luvulla ja ainoastaan latinalaisessa kirkossa siirryttäessä julkisesta sovittamisesta yksityisen [[rippi|ripin]] sakramenttiin. Ane tarkoittaa vapautumista syntiä seuraavasta maallisesta rangaistuksesta, kuten esimerkiksi [[jalkapuu]]sta. Syntien aiheuttama syyllisyys on jo synninpäästön sakramentissa pyyhitty pois. Myös kirkon määräämän katumuksen, esimerkiksi tilapäisen ehtoolliskiellon, pystyi korvaamaan katumustöillä, kuten almuilla tai pyhiinvaelluksilla.
 
Keskiajalla aneita myytiin rahaa vastaan helpotuksiksi katumusharjoituksiin ja lyhentämään [[kiirastuli|kiirastulessa]] vietettävää aikaa. Aneita oli mahdollista ostaa myös kuolleiden omaisten puolesta. ''Anekauppa'' sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja. Myöhemmin katumustöitä alettiin korvata maksamalla tarpeeksi rahaa – aneiden esikuva oli syntynyt. Myöhäiskeskiajalla katumuksen suorittaminen rahana oli jo hyvin yleistä. 1500-luvulla aneiden myynti alkoi kuitenkin olla yhä selvemmin kirkon liiketoimintaa: vuonna [[1517]] paavi [[Leo X]] antoi määräyksen markkinoida aneita aktiivisesti [[Pietarinkirkko|Pietarinkirkon]] rakennustöiden rahoittamiseksi. Pohjoismaissa anekauppaa johti [[Johannes Angelus Arcimboldus]], joka toimi samalla kirkkopoliittisena rauhansovittelijana. Erityisen aggressiivisena anekauppiaana tunnettiin [[Johann Tetzel]]. [[Martti Luther]] sai kampanjasta kimmokkeen kuuluisien [[95 teesiä|95 teesinsä]] kirjoittamiseen.
 
Uskonpuhdistajat [[John Wycliffe]], [[Jan Hus]] ja Martti Luther tuomitsivat aneen julkeana [[Jahve|Jumalan]] [[armo]]n kaupallistamisena. Uskonpuhdistuksen jälkeen anekauppa tyrehtyi, mutta se jatkuiakoi uudelleen [[vastauskonpuhdistus|vastauskopuhdistuksen]] aikaan; aneilla ei enää suoritettu katumusta, vaan ihmiset saivat osallistua Pietarinkirkon rakennuskuluihin ostamalla aneita.
 
Huomioitavaa on se, että Luther puolusti teesissähyvin numero 71jyrkästi apostolista anetta{{selvennä|Mikä hyvinon jyrkästiapostolinen ane? 6.2.2019}} teesissään numero 71.
 
== Lähteet ==
28 951

muokkausta