Ero sivun ”Liivinmaan sota” versioiden välillä

7 merkkiä poistettu ,  2 vuotta sitten
(Botti korvasi tiedoston Herb_Viyska_Zaporozkogo_(Alex_K).svg tiedostolla Herb_Viyska_Zaporozkoho.svg. Korvaamista pyysi käyttäjä CommonsDelinker. Syy: File renamed: Criterion 3 (obvious err)
Iivana IV Julma tulkitsi Posvolin sopimuksen ja Tarton uskonveron maksamatta jättämisen rikkovan vuoden 1554 välirauhansopimusta<ref name="Zetterberg 2007, s. 159">Zetterberg 2007, s. 159.</ref> ja hän keskitti venäläisiä joukkoja Liivinmaan rajalle<ref name="Niitemaa ja Hovi 1991, s. 163" />. Jo ennen venäläisten hyökkäystä maamestari Fürstenberg oli ryhtynyt puolustusvalmisteluihin lokakuussa 1557. Valmistelut eivät kuitenkaan olleet kovin tehokkaita säätyjen välinpitämättömyyden takia.<ref name="Niitemaa ja Hovi 1991, s. 164">Niitemaa ja Hovi 1991, s. 164.</ref> Venäläiset aloittivat hyökkäyksen 22. tammikuuta 1558. Venäläisten noin 40&nbsp;000 miehen armeija hyökkäsi rajan yli [[Peipsijärvi|Peipsijärven]] pohjois- ja eteläpuolelta [[Ivangorod]]ista [[Narva]]an ja [[Pihkova]]sta [[Vastseliina]]a kohti. Kolmas hyökkäyssuunta kohdistui [[Ostrov]]ista [[Marienhausen]]ia ja [[Marienburg]]ia kohti.<ref name="Niitemaa ja Hovi 1991, s. 163" /> Joukkoja johti Venäjän vasalli [[Kazanin kaanikunta|Kazanin kaani]] [[Šigal]]<ref name="Zetterberg 2007, s. 160" />. Narva antautui toukokuussa pommitusten ja tulipalojen runtelemana.<ref name="Niitemaa ja Hovi 1991, s. 163" /> Sieltä venäläiset jatkoivat Pohjois-Viroon [[Tallinna]]n lähistölle saakka. Marienburgia vastaan hyökänneet venäläiset eivät onnistuneet valtaamaan siellä sijainnutta ritarikuntalinnaa. Epäonnistuttuaan tässä joukot etenivät Riian edustalle, josta ne kuitenkin kääntyivät takaisin hävittäen maaseutua. Hyökkäysten tuloksena venäläiset miehittivät itäisen Virumaan ja Tarton hiippakunnan.<ref name="Niitemaa ja Hovi 1991, s. 164" />
 
Hyökkäyksen johdosta Liivinmaan maapäivät olivat päättäneet Wolmarissa vuoden 1558 maaliskuussa koota tsaarin vaatiman veron. Ennen kuin summa oli saatu lainaamalla kokoon, oli Moskovaan lähetetty neuvottelijoita. Tsaari ei ollut kuitenkaan enää kiinnostunut rauhan solmimisesta Narvan kukistuttua. Kesäkuun lopulla maapäivät kokoontuivat Tartossa päättämään, mistä päin apua tuli yrittää saada. Vaihtoehtoina olivat Puola, Ruotsi ja Tanska. Maapäivät kallistuivat Tanskan puoleen, koska Ruotsi ja Puola olivat olivat osoittautuneet vastahakoisiksi auttamaan Liivinmaata<ref name="Zetterberg 2007, s. 161">Zetterberg 2007, s. 161</ref>.<ref name="Niitemaa ja Hovi 1991, s. 164" /> Avun takaamiseksi oltiin valmiita antamaan Tanskalle takaisin sen vanha herruus Harju- ja Virumaassa. Tanskasta ei kuitenkaan tullut sellaista apua, kuin oli odotettu. Tanskan avulla saatiin kuitenkin aikaan aselepo Venäjän kanssa vuonna 1559. Tsaari suostui sopimukseen, jotta hän olisi voinut ratkaista krimintataarikysymyksen eli samanaikaisen [[Venäjän–Krimin sota (1552–1576)|Venäjän–Krimin sodan]] tilanteen [[Devlet I Giray]]ta vastaan. Aselevon aikana Tanska sai jalansijan Liivinmaalta, kun piispa [[Johannes Münchhausen]] myi [[Saarenmaa]]n ja Kuurinmaan hiippakunnat Tanskan kuninkaan veljelle [[Magnus (herttua)|Magnukselle]] 26. syyskuuta 1559. Rauhan aikana alkoi myös voimistua mielipide, jonka mukaan tukea piti hakea Puolalta. Tämä ei kuitenkaan olisi voinut onnistua Fürstenbergin ollessa maamestarina, mutta hänet syrjäytti puolalaismielisen [[Gotthard Kettler]]. Kettler aloitti valtaan päästyään neuvottelut puolalaisten kanssa [[Vilna]]ssa. Puolan kanssa solmittiin 31. elokuuta 1559 sopimus, jonka mukaan Puolan kuningas ottaisi ritarikunnan valtansa alle<ref name="Zetterberg 2007, s. 161" />. Sopimuksen mukaan ritarikunnan eteläosan linnat [[Bauska]]sta [[Ludsen]]iin piti luovuttaa Puolalle.<ref>Niitemaa ja Hovi 1991, s. 165.</ref> Sodan jälkeen ritarikunta voisi lunastaa ne takaisin. Seuraavana päivänä solmittiin toinen sopimus, jossa puolalaisvalta laajeni edelleen. Sen mukaan Liivinmaa liitettäisiin Puolaan ja Kettleristä tulisi Liivinmaan herttua. Hieman myöhemmin Riian arkkipiispa solmi Puolan kanssa saman kaltaisen sopimuksen linnojen luovuttamisesta. Kettler valittiin neuvotteluista palattuaan 17. syyskuuta 1559 maamestariksi ja siihen asti muodollisesti maamestarina ollut Fürstenberg sai haltuunsa ritarikuntalinnoja Etelä-Virosta.<ref name="Niitemaa ja Hovi 1991, s. 166">Niitemaa ja Hovi 1991, s. 166.</ref>
 
Ruotsi oli pysytellyt sodan alkuvaiheen puolueettomana, vaikka ruotsalaisilla oli esimerkiksi Tallinnassa paljon kannatusta. [[Kustaa Vaasa]] oli solminut Venäjän kanssa Moskovan rauhansopimuksen ennen Liivinmaan sotaa ja hänen mukaansa Ruotsi ei olisi voinut sekaantua Liivinmaan tapahtumiin ilman vaaraa Venäjän suhteiden huonontumisesta. Ruotsilla oli kuitenkin vuoden 1557 syksystä lähtien tarkkailijoita Tallinnassa. Suomen herttua [[Juhana III|Juhana]] neuvotteli itsenäisesti ritarikunnan kanssa Suomen aatelin tukemana joidenkin tukikohtien luovuttamisesta Ruotsille.<ref name="Niitemaa ja Hovi 1991, s. 166" /> Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään<ref name="Niitemaa ja Hovi 1991, s. 167">Niitemaa ja Hovi 1991, s. 167.</ref>.
Rekisteröitymätön käyttäjä